13. heinäkuuta 2010

Yhdenlainen tauti


Hamsterismi on sellainen vitsaus, jolle ei näköjään voi mitään. Tänä aamuna heräsin siinä viiden maissa, kuumuuteen. Vilkaisin lämpömittaria kuten luultavasti miljoonat muut suomalaiset näillä säillä. Helleraja oli rikki jo siihen aikaan. Viime yö oli toistaiseksi trooppisin. Ilma tuntui seisovan paikallaan, veden pinta oli kuin peili, tuttu uikkupariskunta käväisi aamulenkillä samanaikaisesti kanssasi, mutta varisraukka jaksoi rääkäistä vain pari kertaa reviirinsä puolesta ja jäi istua töröttämään patsaana saunamökin harjalle.

Vesikävely ei enää viilennä, parvekkeelle astuessa tuntuu samalta kuin muinoin ensimmäisen kerran astuessani ulos lentokoneesta Kreikassa. Kostea kuumuus iskee vasten kasvoja. Nyt olisi oltava ihan sisällä. Kertoivat mansikkasesongin jäävän lyhyeksi. Siispä melkein lähimmälle tilalle heti aamuseitsemältä. Lähdin mukaan päällysmieheksi, koska marjanpoiminnat ovat kohdaltani ohi. Luulimme olevamme ajoissa, mutta väkeä oli jo silloin melkein kuin maatalousnäyttelyssä. Pitkät rivit autoja. Onneksi tapasin entisen kollegan pellon laidalla. Jutellessa aika kului nopeammin.

Nyt on ainakin osa mansikoista hankittu ja käsitelty. Odottavat vielä pääsyä vasta jäähtymässä olevaan pakastimeen. Rikoin muuten munanleikkurin, kun aloin viipaloida sillä mansikoita. Laite oli ikivanha, ei kestänyt. Kannattaa kokeilla, jos omistaa kestävämmän laitteen. Jälki on tasalaatuista.

Mansikanpoiminta on mansikkatiloilla ulkoistettu joko itsepoimijoille tai sitten naapurimaiden nokkelasormisille. Itse poimien talven mansikat saa puoleen hintaan. Ulkomaalaisille kesävieraille voi tarjota erilaisen elämyksen. Uimarannan sijaan heidät voi viedä tunniksi mansikanpoimintaan. Matonpesukin on mukava elämys. Vossikka-ajeluakin voi ajatella, mutta saattaa olla, että nyt automatka ilmastoidussa autossa maisemia silmäillen saattaa voittaa, jos asia menee äänestykseen asti.

Mikä siitä Puumalasta tekee niin kuuman paikan? Oma kalibroimaton mittarimme näytti eilen parhaimmillaan +35 astetta. Yhtään lisäastetta en enää kaipaa. Näissäkin lukemissa on mitä muistella tulevan talven pakkasilla.

4 kommenttia:

  1. Mä olen niin laiska, että ostin mansikat valmiiksi poimittuna.

    VastaaPoista
  2. Amalia,
    Ehkä kyse ei ole laiskuudesta kuitenkaan...

    Monta vuotta on tässä mennyt, että mekin olemme ostaneet valmiiksi poimittuja.

    VastaaPoista
  3. Kiitos vinkistä; munanleikkuri onkin oiva kapine viipaloida mansikoita esim. kakun koristeluun! Ei ole tullut itselle koskaan mieleen. Pakastimessa on vielä viime kesän marjoja, pitäisi kiireellä hotkaista ja tehdä uusille tilaa. Mustikoita ei mökkimme vaiheilla kovin paljoa näy. Me poimimme mansikat torilta, hinta on 25 - 3 euroa/l. Kun mummun markoiksi muuttaa, aika arvokkaita ovat. Enimmäkseen syömmekin mansikat tuoreeltaan. Melkeinpä nillä voi korvata vaikka lounaan torillakäyntipäivänä.

    VastaaPoista
  4. Laila,
    Jotenkin tuntuu, että mustikat ja vadelmat kuivuvat tässä kuumuudessa olemattomiin. Ehkä jossakin soiden laidoilla saavat tarpeeksi kosteutta. Lämmöstä ei nyt ole puutetta.

    Eikös euro ole oikeastaan muuttunut markaksi? Minä ainakin muistan ostaneeni mansikoita kolmella markalla litra. Toisaalta työmises on palkkansa ansainnut, ja taas toisaalta "työlki ellää, mutt´kaupall´ rikastuu".

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!