Den glider in

Työaikana oli velvoite pitää päivänavauksia tuon tuostakin. Se kuului työhön. Seurakunnasta kävivät perjantaisin, muut viikonpäivät oli sitten jaettu opettajille, joskus oppilaillekin. Itselleni sattui päivänavausvuoro Suomen voitettua sen ainokaisen jääkiekko-MM-kultansa. Päivänavauksen valmistamiseen meni enemmän aikaa kuin tavallisen tunnin suunnittelemiseen, koska se ei ollut omaa alaa. Piti olla sopivat tekstit ja musiikit.

Oli kyllä julkaisuja, joista sai valita tekstejä, mutta aika harvoin ne olivat sellaisia, että olisin tuntenut ne omakseni, siis minunlaiseksi. Jotenkin en osannut sivuuttaa tuota(kaan) työtehtävää lonkalta. Kyselin myös mieluisaa musiikkia lapsiltani, kun olin saanut vihjailevaa palautetta omista valinnoistani. Ja löytyihän meiltä monenlaista musiikkia C-kaseteilta. Minun mielestäni päivänavaukseen kuului ehdottomasti myös musiikki. Joskus nauhoitin koko jutun valmiiksi ja vein sen vahtimestarille. Joskus taas istua törötin siellä lasikopissa mikrofonin edessä ja "saarnani" lopuksi toivotin ne "hyvätkoulupäivät".

Em. päivänavausmusa oli radiosta nauhoittamani Den glider in. Se oli muuten ainoa kerta, kun joku pyysi minulta saada kopsata itselleen sen musiikin. Tulikohan tuossa rikottua jotakin Teosto-sääntöä?

Tämä muisto putkahti pintaan, kun eilen vietin reilun tunnin seuraamassa eskarilais-Oskarin joukkueen ensimmäistä peliä. Siinä sitä oli menoa ja meininkiä, kun summeri soitti kahden minuutin välein vaihdot ja vaahtosammuttimen kokoiset mestarit-in spe liikkuivat kiekon perässä ihmeen taitavasti ja kaikkensa antaen. Ei näkynyt tönimistä eikä korkeita mailoja. Peli oli siistiä ja reilua. Suoranaista liikunnan iloa. Sen valokuvaaminen oli kyllä tosi vaikeaa. Parhaani yritin.