Ruletti pyörii

Eilen tuli telkkarista ykkösdokumentti Venäjän asuntoruletti, joka kertoi miten Pietarissa edelleen juuri joukko ihmisiä asuu kommunalkoissa, joista eroon pääseminen on mitä turhauttavinta puuhaa. Tietäähän sen ihmisen luonteen. Monta omistajaa. Yksi ei sovi toiselle, toinen vaihtoehto kolmannelle ja rahaa pitäisi saada, niin asukkaiden kuin välittäjien. Ihailin nuorten naisten pitkää pinnaa ratkaisun etsinnässä. Ja taas näin miten kännykkäkausi antaa itse kullekin tilaisuuden valkoisiin(?) valheisiin. Lankapuhelimella kun soitti, tiesi missä vastataan.

Pimeä yhden keittiön ja kylppärin iso huonokuntoinen monihuoneinen arvoasunto saatiin lopulta myydyksi, vaikka vihonviimeiseksi esteeksi oli tulla yhden myyjän passissa nimen kohdalla oleva pieni mustetahra. Sattuuhan sitä kohdalle falskaavia kuulakärkikyniä, saatikka mustekyniä. Porukka ei poistunut pankista, vaikka aikaa kului tunteja.

Dokumentin lopuksi näytettiin, miten ko. tila oli remontoitu valoisaksi toimistotilaksi luksuskankaiden esittelyä ja myyntiä varten. Tilaa ei ollut samaksi tuntea. Asuntojen etsintäkiemuroita katsellessa muistelin vierailujani 70-luvun kommunalkoissa ja asuntoloissa. Nuorena itselläni ei ollut minkäänlaista hankaluutta jakaa huone koko opiskeluajan, naapurimaassa jopa neljän kesken. Mutta nyt katsoin asiaa aikuisen ja perheiden kannalta. Pakko on ollut sopeutua ja pitkään. Eipä tule hankituksi liikaa huonekaluja, kun kaiken pitää mahtua yhteen huoneeseen.

Aikoinaan sähköstä ja vedestä ei tarvinnut maksaa erikseen. Nyt näimme mielenkiintoisia viritelmiä esim. erillisistä omista lampuista vessassa. Kuka vahtii kenen sähkömittari pyörii milloinkin, kun vessan ovi on lukossa? Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Ohjelma löytyy Areenasta, jos kiinnostaa.