Pesästä pihalle

Olen joutunut viettämään harmaita pesäpäiviä sisällä. Näen harmaiden raskaisen laineiden leikin. Ei jäätynyt järvi ennusteeni mukaan. Vapaana, mutta laiskasti, liikkuu. Jo eilen mieleni mieli ulos, mutta liukkaus arvelutti. Tänään minua ei enää mikään pidellyt sisällä, vaikka itse asiassa rätki räntää koko kävelyn ajan. Vuoden lyhin päivä ei nyt taida ollakaan pimein, koska koko tienoo on kietoutunut lumivalkeaan. Jos tuuli herää koko komeus karissee maahan.

Kuuntelin aamulla radiosta Epookkia, jossa kerrottiin Kruunuhaassa olevasta Ruiskumestarin talon joulusta ja siihen liittyvästä historiallisesta joulukalenterista. Tarkoituksena oli välittää tietoa vanhoista joulutavoista. Eipä siinä ollut minulle juuri mitään uutta. Netistä löytyy tietoa jouluperinteistä runsaasti. Itse muistan lipeäkalan liotuksenkin. Ihme ettei sen lipeän kanssa meille lapsille sattunut mitään vahinkoja, koska muistan liotussaavin olleen eteisessä. Tosin emmehän me pimeässä ja kylmässä eteisessä oleskelleet sähköttömässä talossa. Se oli vain läpikulkuhuone.

En koskaan oppinut pitämään lipeäkalan mausta (enkä hajusta). Se oli aikuisten herkkua, valkokastikkeineen ja pippureineen. Itselleni ainakin ns. väkisinsyötävää. Meillä ei ollut vara nirsoilla ruuasta. Jos aattona oli saanut syödä kinkut, rosollit, puurot ja laatikot, niin ei joulupäivänä nälkä varmaan ollutkaan. Onneksi joulu ei ole pelkkää on äiti laittanut kystä kyllä, vaan ainakin täällä lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa ja kaks´ vain valveill´ on puolisoa ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen. Joulupullaa on leivottu ja nyt on osattava olla ostamatta liikaa syötävää. Kevytjoulu tulossa. Riisipuuron tilalle ajattelin ohrapuuroa.