Aamulla varkain

Puolipilvisyys armahti silmiäni varttia vaille kuusi, siis viisi auringon aikaa. Maisemasilhuetti on sama tuttu, mutta tyvenen vedenpinnan toistamat taivaan pilvien rusot ovat aina uniikin tuntuisia. Vasta vuoden vanhan laiturin pylväs on kallistunut hiukan oikealle ja sen myötä koko laituri. Vesi hipoo jalkapohjia (niitä uimatossuja ei ole löytynyt vieläkään) laiturin poikkilautojen lomista ja tuulisäällä korkealla oleva vesi pyyhkii reippaasti yli koko rakennelman. Irtokaislat ovat kasautuneet laiturin vasemmalle puolelle, osa laiturillekin. Nopeasti veteen ja hytisevänä takaisin. Palelu loppuu jo ennen kuin saan vaatteet päälle.

Olen pitänyt pari päivää taukoa aamukastautumisista. Etten kehittäisi uutta riippuvuutta tai stressiä. Jokin uni herätti minut viiden maissa ja hipihiljaa hiivin ylös ja hitaasti ulos ja alas rantaan. Valkovuokot nukkuivat, harakanpesän seutuvilla oli aivan hiljaista. Herra harakka oli kyllä jo liikkeellä viereisessä puussa. Minut on kai todettu vaarattomaksi pesän alittajaksi. Muutama lokki lenteli edestakaisin ja kirkui, vaan eivät ne sattuneet kuvissani utuun verhoutuneen auringonkehrän kohdalle. Sellainen kuva olisi haaveissa joskus saada napatuksi.

Mies havahtui paluuseeni. Sanoin hakeneeni lehden laatikosta - ja kohta lisäsin (omatunto kolkuttaen) käyneeni myös jo aamu-uinnilla. Radiossa luetaan äitienpäivätervehdyksiä ja soitetaan perinteisiä huomiseen sopivia lauluja. Huomenna on taas kaksoisjuhlapäivä. Äitienpäivä ja helluntai. Lipaston päällä odottaa tukevaa tukevammin teipattu postilähetys Liisa-mummulle. Korttikaupassa poiketessa ohitin äitienpäiväkorttitelineen nopeasti. KYSissä käydessäni ostin eilen laktoosittomaan pullataikinapohjaan leivotun persikkapiirakan vierasvaraksi. Kalliitahan ne myyjäisissä ovat, mutta olkoon. En ole äkkimakean ystävä. Se johtuu kai lääkkeistä ja tästä iästä. Tumma suklaa on oikeastaan ainoa naminami.