Harmaan ja vihreän sävyjä

Tänäkin aamuna, kuten jo niin monena, koko tienoo on uponnut harmaaseen usvaan. Joillakin pihoilla krookukset ovat paljastuneet lumen alta valmiiksi kukkivina. Omalla pihallammekin on pakastettu vuorenkilven kukka. Kyyryssä tosin. Kevätkaihonkukka ja sinivuokkokin ovat jo heränneet. Pensasaidan vieressä nousee rohkea kevätesikko ja raparperi ei piittaa lumi- ja räntäkuuroista. Tulppaanit ja narsissit puskevat valoa kohti. Ilmankosteus on 100%. Kuusenneulasetkin kyynelehtivät. Lumikasat hupenevat. Toissa päivänä näin vielä pari uskalikkoa pilkillä läheisellä lammella. Nyt on tyhjää. Veikkasin jäiden lähtevän toukokuun toisena.

Ajatukset harhailevat omia aikojaan, lapsuuteen, äitiin, vaikka yritän keskittyä mm. lukemiseen (Paolo Coelhon Portobellon noita on kohta lopussa), spammien poistamiseen blogikirjoituksista (eilen 19 kappaletta), Nooran syntymäpäivälahjan miettimiseen, pyykinpesuun, Kelan paperien täyttämiseen ja liitteiden etsimiseen. Miksi ne eivät mene itsekseen niille tarkoitettuun mappiin? Eilen kokeilin Sampo-pankin uutta verkkopalvelua pakon edessä. Piti maksaa fysioterapialasku. Kaikki sujui hyvin siihen asti, kunnes piti kirjautua ulos sivustolta. Odotutti ja odotutti. Lopulta onnistui. Pitäisiköhän vaihtaa pankkia?

Uusia kankaitakin olisi metritolkulla. Voisin tehdä joka päivä jotakin sellaista mitä en ole ennen tehnyt. Kirurgi suoritti leikkauksen jälkitarkastuksen puhelimitse. Tähän on tultu. Erikoissairaanhoidossa. Kipulääkäri totesi perjantaina, että "kuuhun kyllä osataan mennä, mutta tämän laitoksen tietokoneohjelmistoja ei saada toimiviksi. Postit tulevat kuukaudenkin myöhässä ja lähetteet jäävät bitteinä koneen uumeniin, ellei potilas itse osaa kysellä niiden perään. "

Sade rummuttaa kiivaasti kattoon ja ikkunaan. Sillä on kiire. Toukokuuhun. Sanat eivät ole tärkeitä, vaan sanojen välit. Musiikissa tauot. Elämässä pysähtymisen hetket. Kun kiire taukoaa, jotain uutta puhkeaa. Hätkähdän hiukan jokaista puhelua tai kännykän piippausta. Jos voisin olisin muualla. Repii moneen suuntaan. Silloin jää paikoilleen.

Huu - huu - huhtikuu!
Tempoo tuuli, huojuu puu,
viheltää vihuri villi,
tappelee metsot ja teerikukot,
ilmassa lentävät höyhentukot,
huutelee soitimen pilli.
Huu - huu - huhtikuu!
Räiskyy vettä räystään suu,
solisee hopeinen virta,
karpalosoilla jo kurkia kahlaa,
lapset laskevat koivuista mahlaa,
tuvassa piustelee pirta.
Huu - huu - huhtikuu!
Tyyntyy tuuli ja hiljenee puu,
illassa punertaa salot,
öisin on ihanaa hämärää puilla,
tukkilaistulia jokien suilla,
kunnailla nukkuvat talot.

Einari Vuorelan runo Huhtikuu kokoelmasta Keväthartaus (1921)