3. joulukuuta 2007

Valoriippuvuutta

Olenko kadottanut kokonaisen vuorokauden? Eilen aamuna havahduin huomatessani, ettei kylmyydestä raskaana olevat laineet enää lyöneetkään rantakivikkoon, vaan maisema avautui valkoharmaana vastarannalle asti.

Pukeuduin puolihuolimattomasti ja päätin mennä tarkastelemaan yön luomaa ihmettä. En ollut paikalla yksin. Toinenkin luonnon tarkkailija tutkaili samaa ilmiötä: kahdeksan asteen viimapakkasessa railoiksi ratkeillutta jääpeitettä.

"Se siis jäätyi viime yönä?", totesin. -" Ei, kyllä se oli lauantaita vasten yöllä kun se jäätyi. Asun tuossa talossa. Näen ikkunastani tänne rantaan." - " Niin minäkin. Miten en eilen tullut katsoneeksi?"

Tuntui, että olisin menettänyt jotakin todella merkittävää. Tuuli kiristi entisestään pakkasen otetta poskillani, kirveli silmiä ja sormiakin palelsi. Viima viiletti irtolunta pitkin jäänpintaa ja kattojen yllä. Ja oli niin harmaanankean valotonta, etten saanut yhtäkään kunnon kuvaa.

Tänään olen ollut riippuvainen kellosta. Olen metsästänyt valoa(kin). Kirkasvalolamppu auttoi aamun alkuun. Jo ennen kahdeksaa piti olla sairaalassa "apdeittaamassa" tilaani. Ripsi räntää enkä saanut matkan varrella olleista jouluvaloista siedettävää kuvaa. Puolilta päivin katselin keskustan joulutähtiä. Eivät palaneet. Säästävät. Hyvä niin. Jouduin äkkijarruttamaan yhdessä risteyksessä. Oikealta tultiin kovaa vauhtia ylämäkeen.

Iltapäivällä yritin pitkittää kolmatta kaupunkireissua sen verran, että jouluvalaistus alkaisi erottua. Kävelin Kauppahallin läpi. Menin ajankuluksi valohoitoon tavarataloon. Ilokseni tapasin ex-kollegan leluosastolla. Ja toisen tuttavan alakerroksessa. Edellisen kerran törmäsimme toisiimme melkein samassa paikassa vuosi sitten. Joulupukin asioilla. En silti jaksanut päivänlaskuun asti. Tullee uusia kirkkaampia päiviä.

Rakentavat jotakin ihmeellistä valkoista telttarakennelmaa keskelle toria. Kuusi on korkea ja sen väriään vaihtavat valopallot näyttäviä. Näyttävyys on harvoin kaunista. Iltapäivän sinisessä hetkessä ajoin kotiin ja kaivoin sauvanpiikillä lumeen jääneen leikkitraktorin esiin kinoksesta. Kolasin vasemmalla kädellä pihapolun enimmät lumet sivuun. Oli hyvä tulla kotiin taas.

----
Edit 4.12.

Tänäisen päivälehden mukaan eilen hämmästelemäni valkoinen telttarakennelma torilla on tänään avattava torikauppiaiden hyvän tuulen joulupaja. Helsingin malliin torille tehdään myös luistinrata (15mx20m) loppiaisaattona avattavaksi, mikäli säät sallivat. Ja Bloggerin kuvat avautuvat Liisan kuvissa taas entiseen malliin. The known issue has been solved. Yleensä asiat selviävät ja kärsivällisyys kannattaa aina. Samon itselleni minä. Tässä blogissa ei näy toimivan vielä. :(

5 kommenttia:

  1. Tiistai huomenta sinne Kuopioon!
    Tällä hetkellä siinä kaupungissa asuvat kuopukseni appivanhemmat, poikani ex-avovaimo ( ikävöin häntä!!), mieheni veljen tytär perheineen - siinäpä tutut taisi tullakin.
    Hieno kaupunki rantoineen!
    Harmaata taitaa olla koko Suomessa edelleen, me saimme yli viisi senttiä lisää lunta viime yönä. Nyt sitä ehkä on sen verran, että suvipäivänkin kestää.
    Valoisaa oloa sinulle, kolme viikkoa enää, kun päivät alkavat pidetä!

    VastaaPoista
  2. Huomenta, Leena!

    Rantoja täällä riittää. Harmillista, että satoi tännekin tuon lumen heti huonon jään päälle. Isot selät ovat ehkä vielä sulat.

    Itse olen muualta tänne muuttanut ja veden ääressä asuneena tullut siitä melkein riippuvaiseksi. Uuden asuinpaikan valinta tyssää useimmiten siihen, että ranta on kaukana.

    Äkkiä tämä syksytalvi taittuu, jouluvalot auttavat siinä.

    No, nyt tuo kuvakin aukeaa! Ihmeellisiä ovat nämä IT:n temput tavalliselle tallaajalle.

    VastaaPoista
  3. Kaunis kaupunkikuva, kutsuva Kauppahalli. Kiitos kun otit minut näin mukaan jäätäkin ihmettelemään!

    VastaaPoista
  4. Tulen usein Liisan blogiin maistelemaan Kuopiota – ja muutenkin. Enkä pety, onpa sitten hanki tai jää, vihreät niityt tai vesien laulut.

    Mutta kaipuun tämä nostalgia (kuvineen, tarinoineen) iskee, mikä ei ole kuitenkaan haitaksi vaan hyväksi mieleksi.

    VastaaPoista
  5. Haavetar,
    Tänään olisi tullut pumpulilumikuvia, jos olisi ehtinyt ennen aurausautoja. :)

    Paju,
    Täällä aina sattuu ja tapahtuu, siis tuolla kaupungissa.

    Kotona on hiljaisen rauhallista. Mukava kun poikkeat. :)

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!