17. marraskuuta 2007

Lohtu

Karjokeittiön kaksi ikkunaa on huurussa. Helvi on tärkeässä ja kuumassa hommassa, talkkunankeitossa. Koko ajan itkettää. Pitää muistaa huolehtia, ettei valkea sammu muuripadan alta. Hän hakee välillä liiteristä sylillinen klapeja ja sekoittelee tuoksuvaa keitosta. Talkkunoista hän pitää. Kesäruokaa viilin tai piimän kanssa. Marjojenkin.

Hän on vasta hiukan toisella kymmenellä. Talon kolme lehmää ovat laitumella. Mielikki poiki eilen. Oli Helvin vuoro saada vasikka nimikokseen. Jotakin meni pahasti vikaan ja vasikka menehtyi karsinaansa tänä aamuna. Karsina on ihan siinä vieressä, seinän takana toki. Helvi suree ja pyörittelee melalla talkkunakeitosta. Ei näy aikuisia missään, ei äitiä, ei pappaa, ei ketään. Täällä saa rauhassa itkeä. Pari vuotta aiemmin Helvin nimikkolehmä kuoli poikimisen komplikaatioihin. Siis taas. Hän on aivan lohduton.

Samanvuotinen serkkupoika on harjoittelemassa päivämieshommia mummolassaan. Hän ei pelkää kyyneleitä ja pistäytyy karjokeittiössä useammin kuin kerran lohduttamassa Helviä. Liekö aikuiset asiakseen lähettäneet?

Kuule, älä itke. Minä oon kuullu, että Jälsahossa oli vasikka kuollu ja heitetty jo lantalaan. Sitte ku emäntä avas sen lantalan oven seuraavan kerran, se vasikka seiso siellä jaloillaa. Se ol itestään vironnu eloon. Jos se tämäkin vaikka vielä virkoo.

Vesan rauhallinen jutustelu saa pienen toivonkipinän syttymään Helvin mieleen. Tyttö rauhoittuu sen verran, että pyyhkii silmänsä ja tokenee tuvalle. Itkun turvottamin silmin, mutta kuitenkin. Leivinuunia lämmitetään. Kysyy, voisiko joku aikuinen tulla tarkistamaan, joko ne talkkunat olisivat kypsiä.

----

Pakinaperjantain 53. haastesanasta on lohtu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi sinäkin!