Kotokirkko

©HML

Runotorstain 67. haaste on kirjoittaa oheisen kuvan inspiroima runo.

metsäkirkkooni menin
polulta poikkesin
honkien huminan kuulin
katsoin lintua oksalla puun

hengitin syvään
kielon jäähyväistuoksua
join uralinpihlajamettä
puroissa virtasi elävää vettä

suopursu huumasi rantain partahilla
ja iltatuulessa nuokkui valkea niittyvilla
oksiston välistä kutsui tuo ihana valo
kun oli ollut pimeää niin

suurelle salolle polkuni johti
kävelin suoraan itseäni kohti
en karhuja pelännyt enkä pahaa sutta
annoin luonnon hoitaa rampautunutta
ja lauloin elämälle kiitos