Koska kaupoissa kuljeskelu l. shoppailu ei ennen liikkumiseni hankaloitumistakaan kuulunut lempiajanvietteisiini, nykyisin olen tavarataivaissa vallan ulalla. Ensinnäkin kaupat vaihtavat paikkoja, nimiä, tavaroiden järjestystä. Silmäilen minä lehtiä ja mainoksia. Niissäkin on jo paljon minulle mitään sanomattomia tavaranimikkeitä.Jos/kun on pienestä pitäen opetettu, että ostetaan vain tarpeellista, en voi kuin ihmetellä kaikkien turhakkeiden määrää. Siis, kun on kerran raskinut ostaa itselleen esimerkiksi lämpimän turkishatun, niin toista ei toki tarvitse.
Kesällä kävi vain niin, että tulin antaneeksi SPR:n Konttiin muinoin alennusmyynnistä ostamani talvitakin. Se oli malliltaan kaunis ja värikin oli hyvä, tiilenruskea. Mutta se oli liian painava. Se oli takista luopumisen syy. Ja nyt on kohta pakkaset tulossa. Tuo riitekuva on otettu viime syksynä tähän aikaan. Nyt ovat vasta pihansiivoustalkoot tulossa ensi viikolla. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, ensilumi tulee tänne siinä YK:n päivän tienoilla. Mutta eivät ne pidä. Ilmastonmuutos on totta.
Kai sitä silti jonkinlainen talvipalttoo pitäisi hankkia. Vai tarkenisiko sitä kerrospukeutumalla? Jos tulee vaikka lämmin ja lyhyt talvi. Olen pari kertaa tilannut joitakin vaatteita postimyyntifirmoista. On sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Joten se ei ole ratkaisu. Kyllä vaate pitää saada tunnustella ja sovittaa omin käsin. Nettikuvastoissakaan värit eivät ole samat kuin varsinaisissa tuotteissa. Ei siis etäkauppaa. Sikaa säkissä. Tämä takkiasia on pienimpiä murheita. Mikä on turhake toiselle, on toiselle tarvike. Mutta vaatekaupat haluaisin kiertää kaukaa.
YK:n päivän merkitsen oitis kalenteriini.
VastaaPoistaTurhakkeiden lista oli mielenkiintoinen, mutta myös ahdistava. Paljon oli sellaistakin turhaa, josta en edes tiennyt - että vielä sellaisiakin, äh ja pöh siis. Muutaman poimisin tosin tarvikkeitten puolelle... Esimerkiksi ilman kännykkää en kovin helposti osaisi olla, vaikka koenkin kännykän mm. liian sitovaksi. Ja kestävät ne mokomat aivan käsittämättömän vähän aikaa! Ei lankapuhelimia tarvinnut uusia lähellekään tuollaista vauhtia.
VastaaPoistaVain tarpeellisen hankkiminen on nykyään entistäkin tärkeämpi opetus.
Toivottavasti kaunis, käytännöllinen ja kestävä talvitakki löytyy kivuttomasti ja sopuhintaan! Ja että se talvikin saadaan...
Kirpeän kaunista syyspäivää!
AKH,
VastaaPoistaOnko sinulla sama mielikuva ensilumen satamisesta tällä korkeudella?
Haavetar,
En muista, mikä noista ehdotuksista valittiin vuoden turhakkeeksi. En minäkään kännykästä luopuisi. Se on melkein kuin turvaranneke. Oma kännykkäni on vuosia vanha. Ainoa toiminto, joka siitä on mennyt rikki, on se, etten saa sitä ns. äänettömäksi. Aina tarvittaessa se on suljettava kokonaan.
Talvesta ei tietoa. Oikeastaan ensimmäisen kerran aistin edes syksyn kirpeyden hakiessani aamulehden päiväpostin tultua. Keltainen koivunlehtibrodyyri reunustaa pihalaatoituksen kauniisti.
Postimyynnistä on hankala tilata vaatteita, vaikka olen siihenkin sortunut. Ulkoilupuku oli muuten kaunis, mutta materiaali ei ollutkaan hyvä, puku kahisi liikaa kulkiessa, niin että jo kaukaa kuuli, että joku on tulossa tai menossa. Housutkin kihnaavat vähän takapuolesta, vaikka koon pitäisi olla sopiva. Roikkuu aika käyttämättömänä vaatepuulla, kun huomaan aina ottavani vanhan kuluneen puvun siitä vierestä. Pitää kyllä saada tunnustella vaate näpeissä ja kokeilla rauhassa ennen ostopäätöstä.
VastaaPoistaIines,
VastaaPoistaYhdet hyvät farkut olen kerran onnistunut postiostamaan. Muut vaatteet olen joutunut palauttamaan. Siis en enää aio kokeilla.