20. syyskuuta 2007

Lal lala lala lal lal la...

Minä en muista äitini juuri laulaneen. Saattoi olla elämä niin raskasta pientilalla suuren lapsilauman ja talonpidon kanssa, ettei juuri laulattanut. Siksipä minä ensimmäisellä luokalla koulussa itse asiassa lausuin Pieni nokipoika vaan... ja sain viitosen laulusta!
Mutta vuosien myötä ja kiitos koulun musiikinopetuksen olen oppinut jonkin verran laulamaan. Toki vaadin säestyksen tuekseni. Eikä kukaan lähistöllä saa laulaa ns. toista ääntä.
Itse lauloin lapsilleni, jopa omia loruttelujani tuttuihin melodioihin. Kun peikolla lapsia on yksitoista ja hännät on solmittu yhteen...

Ainakin Paju ja Obeesia ovat laulattaneet äskettäin, joten päätin liittyä kuoroon. Siellä joukossa menee huonompikin laulaja. Tutuista alakansakoululauluista löysin kahden paljon lauletun laulun sanat täältä:

Saunavihdat
(säv. trad., san. M.Konttinen, sov. L. Kangas)

Lapsoset ketterät kotihaasta
koivuista oksat taittaa.
Noistapa nopsilla käsillänsä
saunahan vihdat laittaa.
Lauteilla saunan kotoisen
taas illalla kylpy maittaa.

Pehmyt on lapsista aina vihta
äiti jos vihtomassa.
Lämpöinen löyly on kotisaunan,
toisin on vierahassa.
Jospahan säilyis' äidin lapset
kylmältä maailmassa!

Miksi siinä lauletaan vihdasta, vaikka minä sanon aina vasta? Ei ole laulun sanat siinä jättäneet jälkeä puhekieleeni.

Laulu Suomessa
(säv. trad., san. J. Juteini, sov. J. N. Lahtinen/L. Kangas)

Arvon mekin ansaitsemme
Suomen maassa suuressa,
vaik'ei riennä riemuksemme
leipä miesten maatessa.
Laiho kasvaa kyntäjälle,
arvo työnsä täyttäjälle
Lal lala lala lal lal la...

Suomen poika pellollansa
työtä tehdä jaksaapi.
Korvet kylmät voimallansa
perkailee hän pelloiksi.
Rauhass' on hän riemullinen,
mies sodassa miehuullinen.
Lal lala lala lal lal la...

Suomen tytön poskipäihin
veri vaatii kukkaset.
Hall' ei pysty harmaa näihin,
näit' ei pane pakkaset.
Luonnossa on lempeyttä,
sydämessä siveyttä.
Lal lala lala lal lal la...

Opin teillä oppineita
Suomessa on suuria
Väinämöisen kanteleita
täällä tehdään uusia.
Valistus on viritetty,
järki hyvä herätetty.
Lal lala lala lal lal la...

Oppikouluaikaan perheeseemme hankittiin ensimmäinen auto. Isän kanssa sitten joskus laulettiin automatkoilla kahdestaankin, matkalla kotiin. Kodin kynttilät illoin kun syttyy...

6 kommenttia:

  1. Lauloin nämä lapsuudenlaulut läpi: aluksi hiljaa hyräillen ja kun tunne(myrsky) otti valtaansa, yhä kovemmalla äänellä. Mitähän kerrostalonaapurit tuumaavat. Ehkä tietävät totuuden: taas siellä seinän takana kaivataan juurille, seudulle missä vihta on vasta ;)

    Laulut sanoineen ja sävelineen avaavat muistopankin. Arvon mekin ansaitsemme sytytti kymmenvuotiaan – ja sytyttää yhä.

    En koskaan kuullut äitini laulavan, minäkään. Koulu opetti laulut.

    VastaaPoista
  2. Paju,
    Pikemin me lapset toimme laulun kotiin. Opiskeluaikana kesällä jo lauleskelin reippaasti äidin kuullen. Muistan hänen kommentoineen. "Sinähän olet oppinut laulamaan." Se oli paljon se. Omat lapset laulavat ja soittavat, joten kai sieltä geeniperimästä jotakin on siirtynyt...

    Laulut, itkuvirretkin, viiltävät syvältä ja avaavat salattua, hoitavat.

    VastaaPoista
  3. Itse olen innostunut laulamaan Nooan myötä - tai sanotaanko näin, että turhat estot laulamisesta seurassa ovat karisseet ripeästi. Muskarissakaan ei hävetä laulaa, vaikka muut kuulevat. Sitä se lasten saaminen teettää.

    VastaaPoista
  4. Mikko,
    Niin se menee. Ei kai sinulla laulusta viitosta koskaan ollutkaan.
    :)

    VastaaPoista
  5. Ei totisesti riennä riemuksemme leipä miesten maatessa. Helposti siinä päästökiintiö ylittyy.

    VastaaPoista
  6. Laulut tuovat muistoja. Jokin kauan sitten unohtunut hetki palaa mieleen, kun kuulee sävelmän.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!