Tällä kertaa valitsin näin

Sateet olivat jättäneet puumerkkinsä. Osa viljapelloista oli lakoontunut. Tuleentuminen näytti epätasaiselta. Perillä mökillä oli vastassa ruskeiksi muuttuneet hevonhierakat ja vettä tirisevä nurmikko. Maa ei enää jaksa imeä veden yliannostusta. Sieniä oli noussut runsaasti. Emme me niiden perässä, vaan vadelmien.

Poikkeuksellinen kesä. Vadelmat ovat poimittavissa ja niitä on runsaasti. Kaikki marjat tuntuvat kypsyvän yhtä aikaa. Osin nurmettuneesta mansikkamaasta löytyi vielä isoja punaisia mollukoita. Vadelmia, ahomansikoita, mustikoita, lillukoita löytyi tutuista paikoista. Puolukka oli myös hyvää vauhtia kypsymässä. Mesimarjoja en kyennyt etsimään. Olisi pitänyt käydä kontalleen.

Monta valintaa jouduin tekemään. Ensiksi, lähdenkö mukaan vai jäänkö kaupunkiin kitumaan? Lähdin. Toiseksi, jäänkö yksin mökille vai yritänkö seurarouvaksi vatukkoon? Yritin, mutta jouduin kohta palaamaan mökille. Kolmanneksi, istunko ihanan aurinkoisena päivänä tuvan viileydessä vai kopaisenko, pystyisinkö poimimaan edes punaherukoita pihapensaasta? Sain poltetuksi selkäni auringossa ja riivityksi vajaat pari ämpärillistä herkullisia punaherukoita. Siinä sivussa napsin vadelmia ja mustaherukoita suuhuni. Maistoin tahallani raakaa karviaista palauttaakseni mieleeni sen kirpeän maun. Olipa todella kirpeä, kirpeämpi kuin raparperi.

En olisi ikimaailmassa uskonut, että joskus kaipaisin lillukanvarsia. Luulin näet jo olevani voiton puolella lähiluonnon ennallistamisessa. Ne kauniit jättipalsat rakastavat vettä ja olivat nousseet uuteen kukoistukseen. Taas piti valita. Alanko kiskoa muutamaa aarinalaa palsoista puhtaaksi vai poiminko marjoja? Siinä kunnon dilemma. Tein hiukan kumpaakin. Samalla arvuuttelin, mitkä eläimet olivat kulkeneet tontin poikki. Palsat eivät näy kelpaavan syötäväksi millekään luontokappaleelle. Ilokseni näin kesän ensimmäisen rupikonnan. Olin luullut niiden jo kuolleen sukupuuttoon. Hyönteisiä oli paljon liikkeellä, mutta ei polttiaisia, itikoita, mäkäräisiä eikä paarmoja. Se oli outoa, sillä oli tyyntä. Kalasääski kävi taas tervehtimässä. Rusakko loikki tien poikki. Yritin katsella tarkkaan, mutta kyyt pysyttelivät piilossa. Ne ovat varmaankin luikerrelleet kuivempiin maisemiin.