Maalla vai kaupungissa

Sunnuntaiaamuna (dagen efter) heräsin ihanaan utu-usvaan maalla. Valokuvaharrastuksen myötä sellaiset aamut ovat tulleet yhä tärkeämmiksi. Haluan ottaa luonnostaan pehmeitä, lempeitä kuvia enkä muokata niitä suuremmin kuvankäsittelyohjelmilla. (Hiukan on ote alkanut lipsua puhtaasta luomukuvaamisesta. Luvalla.)

Olisi tietenkin ollut tarkoitus opetella kuvaamaan uudella ikiomalla Canon Digital IXUS 75:lla. Mutta vilkaisu ulos muutti mieleni. Vedin pikaisesti kolme-neljä numeroa liian suuret saappaat jalkaani ja otin vanhan tutun (mieheni) Canon PowerShot A70:n, etten menettäisi ainutkertaista tilannetta. En ollut ehtinyt enkä jaksanut vielä lukea uuden lahjakameran perusopasta. Ja näppäimet tuntuvat olevan tosi herkät. Tänäkin aamuna kuvasin pari videonpätkää, vahingossa. Jospa minä opin.

Sunnuntaiaamun usvakuvia vangitessani kuuntelin samalla teeren naputusta. Tänä aamuna heräsin neljältä ja päätin mennä kokeilemaan uutta kameraa. Taas kuulin jännää napsahtelua. Ei ollut teeriä lähistöllä. Hetken kuunneltuani tajusin, että peltikattojen yökaste tipahteli alas rännejä pitkin. Jokaisen rännin kohdalla sama ääni. Oli vielä niin pimeää, että pihojen liiketunnistinvalot syttyivät. Kohta syttyi myös uuteen kameraan välkkyvä akun kuva. Ja sitten se pimeni. Olin vasta menossa auringonnousua vastaan. Siis takaisin vaihtamaan toinen akku. Ehkä tästedes en lähde edes rantaretkelle ilman kameralaukkua vara-akkuineen.

Maaseudun ja kaupungin erottaa tietysti muustakin kuin erilaisista naputusäänistä. Ainakin siitä, että maalla on enemmän hiekkateitä kuin kaupungissa. Tätä pohti Onni, 4, kun katselimme lapsuuskotini yläkerran ikkunasta ulos. Pikkumies hämmästeli myös, miksi ihmeessä olin joskus muuttanut sieltä pois. Toinen melkein samanikäinen, Oskari, tunsi itsensä huijatuksi, kun kävi ilmi, ettei tallissa ja navetassa ollutkaan enää sitä, mitä Mauri Kunnas oli luvannut kirjassaan. Meillä oli menoa ja meininkiä, koska seuraavana päivänä piti hakea juhlapaikalle pudonnut kenkä, koko 21, ja palauttaa epähuomiossa mukaan siepattu tuohinen kukkavaasijokin.