Puhelin soi kahdeksan maissa. Odotamme Oskaria ja Nooraa, 6, päiväksi tänne. Ei se ollutkaan Oskari, 4, vaan Onni, 4, joka soitteli tärkeimmät kuulumiset. Hiekkalaatikkoon oli tuotu eilen niin paljon uutta hiekkaa, etteivät he kolmisinkaan, isän ja Iidan, 2, kanssa olleet ehtineet sitä lapioida laatikkoon asti. Hikikin oli tullut. Raskasta hommaa helteellä.Mutta kepposet olivat jo mielessä. En tiedä, oliko suunnitelma Onnin vai Iidan. Yhteinen todennäköisesti. Pikkusisko on melko helppo houkuttaa mukaan. Oli määrä tehdä verkko ja kuoppa, ansa äidille. Karhulangasta se onnistuisi verkonluonti. Se kai sitten olisi tarkoitus peittää hiekalla ja yllätys olisi melkoinen. Miten hiekka pysyy verkon päällä, jäi hiukan epäselväksi, mutta en lainkaan epäile, etteikö siihenkin löytyisi ratkaisu. Laitoin tuohon kuvan verkon malliksi. Se saattaa tosin olla hiukan liian vaativa malli. :)
Kesken puhelun Anna painoi jotakin nappulaa ja puhelin alkoi puhua englantia. Please, you are on hold... Joo, Anna painoi yhtä nappulaa. Yksivuotias mielellään kokeilee jokaisen näkemänsä nappulan. Mitä te teette?
Harmi, että meidän tekemisemme eivät vedä vertoja lasten jatkuvalle uurastukselle. Ei tainnut kovin kummoiselta aktiviteetilta Onnin korviin kuullostaa ilmoitus, että me tässä juuri etsimme tuulettimelle paikkaa. Muutaman päivä helle muistutti, että sellainenkin oli olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!