Mansikka-aikaa

Taivas on taas tummanpuhuvin pilvien peitossa. Ehdimme kuitenkin ennen sadetta käydä laskemassa ne Puijon rappuset, joista mainitsin. Nyt sain 425 porrasta. Askelia tulee enemmän, koska portaat polveilevat kalliota myötäillen ja välissä on useita tasanteita. Ilma oli kuin linnunmaitoa, ei liian kuuma.

Jokunen päivä sitten hipsuttelin hiljakseen polkua rantaan anivarhain. Oli tyyntä ja niin hiljaista, että hätkähdin vaimeaa rapisevaa ääntä. Grilli savusi vielä. Yölliset grillaajat näyttivät uskaltaneen jättää hiilet hiipumaan. Valitettavasti he olivat jättäneet myös muovisen makkarapaketin päällyksen grillin viereen. Roskakorikin olisi olemassa. Tai omat roskansa voisi viedä mukanaan. Rapinan aiheutti siili, joka tunnusteli sitä pussia. Itse aiheuttamansa äänen vuoksi siili ei kuullut tuloani.

Vettä on tullut reippaasti. Alkukesän kuivuudesta ei ole enää tietoakaan. Keväällä alasleikattu tuhkapensas on oikeastaan vasta nyt ryöpsähtänyt kasvuun. Leikkaamattomat ojanpohjat ovat valkoisenaan mesiangervoja. Puijon laella ovat niittykukat runsaimmillaan niissä lämpäreissä, mistä nurmikko on jätetty leikkaamatta. Apilat, virnat, päivänkakkarat, ohdakkeet ja maitohorsmakin jo. Jasmiinin tuoksuakin aistii paikoin rivitalopihoilta. Täytyy vain yrittää sadekuurojen välissä käydä kävelemässä, ettei kesä karkaa käsistä. Kameran olen viime aikoina jättänyt usein kotiin.

Päivällä naapuri näkyi poimivan heinällisen mansikoita tyttärenpojalleen. Itse teimme mansikkamaitoa ostetuista marjoista. Säilöttävien mansikoiden ostoaika on aina hiukan arpapeliä. Loppuuko mansikat, laskisiko hinta, milloin olisi kuiva sää? Tosin em. asioilla ei enää ole kovinkaan suurta merkitystä, koska emme osta niitä laatikkokaupalla. Säästäväisyys voi olla nuukuuttakin. Itse asiassa meillä on luotettava mansikkakauppias, joka tuo marjat suoraan tilalta tuohon vajaan kilometrin päähän. Säästyy (sic) bensarahat.