2. kesäkuuta 2007

Pieniä hippusia

Kiertävä pölynimurikauppias soitti ovikelloamme keskiviikkoaamuna juuri, kun olimme lähdössä mökille. Siinä lähtöhötäkässä hän olisi tarvinnut aikaani parikymmentä minuuttia. Lupasin olla seuraavana päivänä tavattavissa. Olenhan jo aika pitkään miettinyt siivoojaan palkkaamista. Itse asiassa luulin häntä ensiksi siivouspalvelujen tarjoajaksi. Oikeastaan hän antoi niin ymmärtääkin saadakseen jalkansa ulko-ovesta eteisen puolelle. Ajattelin pääseväni asiasta eroon ovenpieleen nojaten.

Reilusti iltapäivän puolella eilen Lux Royal-edustaja palasi. Ehkä monet ovet sulkeutuvat hänen edessään heti alkuunsa, koska hän tuli uudelleen. Ja pitkäksi venyi hienon laitteen esittely. Onneksi ehdimme tehdä eväsretkemme rantaan ja pelata Quartoa (mieluisa peli jo kuusivuotiaalle, vaikka suositus 8+) mielin määrin. Nooraa (6v) kiinnosti seurata esittelyä, mutta Oskari (kohta 4v) nukahti äitinsä syliin. evvk. Siinä vierähti kokonainen tunti. Ja laitteen päätähuimaava hinta ei laskenut kohtuutasolle, joten se jäi ostamatta. Olin kuullut kotiintuppautuvista imurikauppiaista, mutta nyt näin heidän toimintastrategiansa käytännössä ensimmäisen kerran.

Aika intiimejä kysymyksiä alkoi sadella sotkuisessa(meillä oli pelit ja leikit kesken Nooran ja Oskarin kanssa) huushollissamme: Kuka on perheenne siivousvastaava? (sic) Milloin olette viimeksi siivonnut? Saisinko nähdä imurinne? Oletteko olleet tyytyväisiä? Onko se hankalassa paikassa? Voisinko kokeilla sitä? Entä millaiset patjat teillä on?

No, haimme vanhan Philipsin paikalle. Sitten alkoi tapahtua. Hän imuroi osan olohuoneen mattoa vanhalla imurilla. Seuraavaksi yleisö, siis me, miniämme ja pari lapsenlasta, saimme omin silmin ja käsin todeta hänen tehoimurinsa pölypussin tyhjäksi. Alkoi imurointi uudella laitteella. Ja, voi kauhistus, miten noloa. Hän tyhjensi pölysaaliinsa kuuteen eri kekoon siihen matolle. Noora vallan säikähti ja kysyi, jäävätkö ne siihen. Ja patjasta ja nojatuolista nousi pölyä toinen mokoma.

Alkoi vallan ahdistaa. Järkkymätön myyjä, pölymäärät, kesäauton hintainen hyväksi ylistetty laite ja esittelyn jatkuminen ja jatkuminen. Joku aggessiivisen oloisen kotimyynnin kohde olisi saattanut ostaa laitteen vain päästäkseen eroon myyjästä. Mutta työtään hän vain teki. Lopuksi piti täyttää vielä raportti työnantajaa varten. Käytetty aika, pölykasat (jotka kuvattiinkin), paikka ja allekirjoitus. Työmies on palkkansa ansainnut, vaikka kauppoja ei tullutkaan. Mieheni vakuuttui laitteen tehosta minua vähemmän, vaikka se onkin Allergia- ja astmaliiton suosittelema. Ihmisen me tarvitsemme, emme konetta. Kuvan hippuset lentelevät onneksi ulkoilmassa! :)

6 kommenttia:

  1. Minä en kyllä arvaisi moista imurikauppiasta tähän huusholliin päästää. Taitaisi tulla paljon enemmän niitä pölykasoja koeimuroinnista. Kerran muistan, kun sellainen kauppias tuli ovellemme (sairauteni aikana). Olin ihan keltainen ja väsynytkin. Heräsin lepotauolta ja menin ovelle kun kelloa soitettiin. Myyjä hämmästyi kovin, kun tokaisin sille, että olen hyvin sairas enkä nyt jaksa. Ei kai siinä muu auttanut kuin toivottaa hyvää jatkoa ja häipyä. Menin peilin eteen sen jälkeen ja huonolla omalla tunnolla sitten katsoin peilikuvaani ja mietin, että oliko se hyvin uskottavasti sanottu. Ystäväni totesivat, että olethan sinä todella sairas. Taisi myyjä vähän pelästyä. :)

    VastaaPoista
  2. Jaa'a, millaiset pölytollerot hän olisikaan saanut meidän huushollista. En päästäisi ketään kokeilemaankaan. Luulin että nykyään sellaisia ovelta-ovelle-kauppiaita ei enää ole olemassakaan.

    VastaaPoista
  3. Hyvä ettet mennyt ylettömän kalliiseen halpaan.

    VastaaPoista
  4. Tarjuska ja Maijamuru,

    En minäkään mieltänyt häntä ovelta-ovelle-myyjäksi (siis pölynimuri-), koska hän esitteli itsensä taitavasti siivouspalvelujen tarjoajana. Oletin, että hän tarkoitti nimenomaan siivouspalveluyritystä. Niitähän on nykyään paljon ja ne markkinoivat itseään eri tavoin. :)

    A.-K.H.,

    Käteishinnan ja osamaksuhinnan ero oli 370 euroa! Siitä voi päätellä, mitä itse laite maksaa.

    VastaaPoista
  5. Jännittävä tarina. Koko ajan ajattelin, että ei kai se Liisa nyt mene halpaan. Tai siis halpaan ja halpaan, miten sen ottaa, sillä ei kai siinä imurissa vikana ollut muuta kuin turhan kallis hinta..

    Katselin joskus mainion televisiodokumentin, jossa näytettiin, miten näitä ovelta ovelle -imurimyyjiä koulutetaan. Tehopakkauksia ovat ja ainoa motiivi on saada imuri myytyä hinnalla millä hyvänsä, vaikkei asiakas laitetta edes tarvitsisi.

    VastaaPoista
  6. Iines,
    Juuri naapurilta kuulin, että hänen äitinsä oli ostanut aikoinaan imurin, koska ei ollut jaksnaut ns. panna hanttiin. Hänen oma poika on kodinkonemyyjä! Eli taitavia myyjiä ovat.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!