2. toukokuuta 2007

Stemmat hukassa











Näin metsän halki viesti soi:
nyt laulajaiset on.
Ja soittimiaan soittajat
virittää kuntohon.

Ne raikuilee, ne kaikuilee,
ne soittaa, riemuitsee
ja viulut soi ja huilut soi
ja metsä vastailee.

On tiklivarpu lahjakas
ens viulun soittaja
ja ystävänsä peipponen
säestää toisella.

(alkuosa laulusta Metsän laulajaiset, säv. Klemetti Heikki san. Konttinen Maija)

Tänä aamuna seitsemän maissa alkoi sataa tupruttaa lunta oikein kunnolla. Kävin hammaslääkärissä. Palattuani kesärenkain varustetulla autolla kotiin katselin pitkän tovin, miten västäräkki keikutteli pyrstöään sohjolumisessa pihassa syötävää etsien.

Jo vappuaamun kylmyydessä kuulin, miten lintujen kevätsinfonian partituuri tuntui olevan hukassa tai ainakin jotkin stemmat. Oli tavanomaista aamua hiljaisempaa. Muistui mieleen tuo vanha koululaulu. Sitä laulettiin kansakoulussa ja vielä oppikoulussakin. Minäkin. Ei siinä ehkä västäräkkiä mainittu, mutta suuri joukko laululintujamme kuitenkin. Hyvä laulu. Minulla on iso ikävä niitä yhteislaulajaisia.

12 kommenttia:

  1. Kyllä pikkulinnuilla on ihmettelemistä kun Kevätkesä ei osaa päättää tulisiko vai eikö. Kiitos tuosta laulusta, joka toi ihanasti lapsuuden lauluhetket mieleen. Mihin ovatkin kadonneet nuo laulut kun ei niitä enää kuule missään?

    VastaaPoista
  2. Kävin jo eilen laulamassa täällä ja tulin uudestaan. Nyt tulostan sanat ;)

    Minne lapsuuden laulut ovat kadonneet? Onneksi on blogimaailma. Löysin kadottamani kultakurkun (ja yhteislaulun riemun).

    VastaaPoista
  3. Sivuaskel,
    Olisi mukava löytää divarista vanha kouluaikainen laulukirja. Kun ei muista näitä ulkoa.

    Paju,
    Tässä sinulle lisää laulamista:

    Mut laulajatar satakiel
    nyt tenhoo laulullaan
    ja hamppuvarpu huilullaan
    puhaltaa innoissaan.

    Klaneettia rastas soittelee
    ja korppi bassoa,
    niin että metsä vapisee
    sen synkkää soittoa.

    On rummunlyöjä käkönen,
    kas, kiuru lentelee
    ja kaiken luonnon riemuksi
    ilmoissa laulelee.

    Ja tikka johtaa soittoa,
    on vallan innoissaan.
    Hän tahtia nyt tarkkaan lyö
    pitkällä nokallaan.

    Mut jänö kulkee kummissaan
    kun luonto laulaa, soi,
    nyt hyttysetkin surisee
    ja metsä huminoi.

    Onneksi noita hyttysiä ei vielä ole.

    VastaaPoista
  4. Voi vietävä, että oli vetävä tämä laulu. Minäkin vedin täysillä, vaikka en aina pysynyt nuotissa.

    Omalla opettajallani oli maailman kaunein laulunääni, ja hän lauloikin meille usein, mm. kun koko luokka odotti jännittyneenä terveyssisarta, joka tuli luokkaan rokottamaan oppilaita. Painoimme pään pulpetin kannelle, ja opettaja lauloi, me lepäsimme suljetuin silmin, kunnes terveyssisar saapui.

    VastaaPoista
  5. Meidän kylässä järjestettiin maaliskuussa koululaulujen laulajaiset. Kokoonnuimme naapurin isoon pirttiin laulamaan 1940 -1960-lukujen koululauluja. Metsän laulajaisetkin kuului repertuaariimme. Syksyllä laulamme sota-ajan lauluja!

    Minulta saa kysellä laulun sanoja: olen kerännyt divareista koululaulukirjoja. Kyllä löytyy!

    VastaaPoista
  6. Iines,
    Onpa sinulla ollut viisas opettaja, osasi rentoutusmetodit. Meidät asetettiin vain jonoon seisomaan ja kukin vuorollaan sai piikkinsä. :)

    Obeesia,
    Kiva kuulla. Painan mieleeni. Kauneimmat joululaulut, hengelliset, koululaulut, sota-ajan laulut, työväenlaulut. Laulaminen tekee hyvää.

    Riparilaulut-konsertteja olen nähnyt telkkaristakin.

    VastaaPoista
  7. Alkoi laulattaa. Kiitos! :)

    VastaaPoista
  8. Kun olette joskus vaikkapa talvella kylmissänne, vaikka paleleehan muulloinkin, niin ruvetkaapa laulamaan. Se vaikuttaa aineenvaihduntaa sillä tavalla elvyttävästi, että vilustaminen vähenee ja jopa poistuu. Tämän neuvon sain yhdeltä laulunopettajaltani. Liisa voi kajauttaa vaikka Kuopion torilla. Täällä höntit kuuluvat kuvaan.

    VastaaPoista
  9. Kun nyt palautuisi tuo ääni...

    VastaaPoista
  10. Metsän laulajaiset ei ole vanha. Ei ollut vielä minun koululaulukirjoissa. Ilmestyi vasta 1964, jolloin olin jo käynyt armeija. Outo kappala!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olavi,
      On se jo 50-luvun laulukirjassa. En minä sitä muuten osaisi. Ehkä kaikki opettajat eivät laulattaneet sitä ja laulukirjojakin kai löytyy erilaisia.
      Tuolta Sonninen Räisänen Naukkarinen ”Laulan ja soitan”1958, 1964 se löytyy, samoin kuin Peipon pesä.

      Poista

Kommentoi sinäkin!