Todella huonon pätkäuniyön (painajaisineen) jälkeen minun oli taas kerättävä voimieni rippeet ja rentoutta tavoitellen vakuutella itselleni, että kyllä minä sen kestän vielä tämän kerran. Selkätuskan keskellä muu tuska työntää jatkuvan jäytämisen taka-alalle. Hetkeksi. Ja niinhän siinä kävi.Taitava korvalääkäri osasi puuduttaa yhdellä piikillä sen, mihin terveyskeskuslääkäri tarvitsi kaksi tai kolme. Ei ole kivaa, kun silmän lähelle nenään työnnetään pitkänpitkä neula hermopunokseen asti. Leikattuine niskoineni harasin tietenkin vastaan minä pystyin. Mutta nyt se on ohi tällä erää. Neljättä perättäistä huuhtelua ei tarvita. Huoh! Mutta se särky puudutuksen jälkeen...
Mutta voimat ovat edelleen tipotiessään. Kahden päivän kävelyt ovat kuitenkin tuoneet kevään tuntua. Jospa viikon päästä jo alkaisin jaksaa peremmin. Näenkin taas, kun antibioottitipat vaihdettiin allergiatippoihin. Tämä on ensimmäinen kevät, kun katupöly tekee minulle haittaa. Aikoinaan kun muutimme Kymenlaaksosta tänne Sawoon, lastemme henkilääkäri piti sitä erinomaisena asiana. Perustelu: siellä on puhtaampi ilma. Mutta 27 vuoden aikana ilma on ehtinyt vaihtaa paikkaa monta kertaa. On sietämätöntä katsella pöliseviä katuharjoja, koneellisia ja käsikäyttöisiä, puhaltimista puhumattakaan. Sulasäällä kadut voisi pestä joka aamu, kuten itäisessä naapurimaassa tehtiin jo 70-luvulla. Siis jotakin hyvää löytyy sieltäkin.
Lukaisin aamulla Ikkunaiineksen postauksen ja päätin kokeilla Google Readerin Shared Itemsin lisäämistä sivulleni. Sehän tarkoittaa sitä, että kaikki eivät käytä Blogilistaa enää siinä määrin kuin ennen. Se näkynee tilaajamäärissä. Eli itse kullakin voi olla näitä suoria syötteitä (onkohan tuo oikea sana?). Minulla on käytössä vielä molemmat, koska vasta äsken osasin yritys/erehdys-metodilla saamaan tuon listan tuohon sivupalkkiin. Väri ei ole vielä mieluinen, mutta olkoon nyt noin. Jatkan kun jaksan.
Voimia Sinulle, Liisa! Kevään lopulla puhkeavat koivuihin hiirenkorvat. Ne tuoksuvat etusormen ja peukalon välissä vahvalle vihreälle saunavihdalle = ELÄMÄLLE!! Luin "tekniikan ihmeistä" jutussasi ja ajattelin, että onneksi ei ole pakko, ei mitään syytä olla edes tiedostaa näitä 'blogivieheitä'. Minulle riittää kirjoittaminen, kuvien säilöminen, ajatusten tallentaminen vaikkapa vain omaksi ilokseni, vanhuuden kiikkustuoliin muisteltavaksi. Että olen elänyt, tuntenut, rakastanut, muistanut, ollut olemassa, läsnä ja lähellä. Se on minulle tärkeintä.
VastaaPoistaKiitos toivotuksista, Sivuaskel!
VastaaPoistaTuo Shared Items ei liene viehe, vaan linkkilistan osa tai korvike. Oma linkkilistani on poissa, koska en ole jaksanut sitä pitää ajan tasalla. Voisi sitä kai olla ilmankin.
Blogini on pian kaksivuotias, mutta se on ollut vasta vuoden verran listalla. Siksi, että turhat klikkailut jäävät pois. Kunhan kokeilen ja yritän antaa aivoille töitä. Se on sitä kivunhallintaa, istua hetkiä tässä koneella, tutkia toisten kirjoituksia, oppiakin niistä, katsella kauniita kuvia. Väsyneenä ei omille jutuilleen juuri painoarvoa anna.
Rattoisaa on kuitenkin havaita, että täällä on joku piipahtanut, muutama aika säännöllisestikin, vaikka tekstipätkäni ovatkin olleet mollivoittoisia.
Minä en ymmärrä koko shared items -juttua. Minulle saisi joku vääntää rautalangasta, mitä se tarkoittaa.
VastaaPoistaToivon sinulle tuskattomia tuokioita.
Obeesia,
VastaaPoistaMinäpä yritän vääntää sitä rautalankaa.
Tuohon listaan voin poimia seuraamistani blogeista jonkin tietyn kirjoituksen toisillekin luettavaksi (sikäli ketä kiinnostaa). Eli ne ovat linkkejä, ei blogeihin, vaan yksittäisiin postauksiin.
Google Reader nappaa jutun heti, kun se julkaistaan l. pääsen lukemaan uudet kirjoitukset ennen kuin Blogilista ehtii ne päivittää.
Esim. jos klikkaat tuota viidettä otsikkoa, pääset tuttuun paikkaan. :)
Tämä opettelu on dementian estoa!
Tämä päivä on ollut ns. parempi päivä. Kävin hammaslääkärissäkin yksin bussilla. Se on paljon minulle.
Toivottavasti olet saanut lisää voimia ja tuskat ovat vähentyneet!
VastaaPoistaSelkätuskaiselle helmiä ovat hetket, kun pystyy kivuilta uppoutumaan johonkin.
Iloja ja voimia!