Eilen aamulla kävelimme varomattomasti rantaan. Sulaa oli lätäkön verran. Sorsapariskunta lehahti lentoon ennen kuin siitä olisi (ehkä) saanut kuvan. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli kyllä pohjoisen hyytävä.Minulla oli kumisaappaat jalassa ja tarkoituksena oli vain ns. ulkoiluttaa kävelysauvoja. Se kropan kokoaikainen kannattelu tai mikä lie aiheutti yllättävän kovan kivistyksen koko kehon lihaksistossa illalla. Uni ei tahtonut tulla. Päätäkin särki. Tänään olen sitten vain sisäkävellyt ja ollut pienessä liikkeessä, jotta jaksaisin huomenna mennä tutulle kampaajalle. Hiukseni kasvavat aivan liian nopeasti tai sitten aikakelan vauhti kiihtyy kiihtymistään. Juuri äsken oli joulu ja pääsiäinen, kohta on siman ja sokerimunkkien aika.
Vesi ei ole vieläkään vapaa. Pohjoispuolen krookukset ovat saaneet sen verran valoa ja lämpöä, että ovat jo auenneet. Eteläpihalla kaikki kasvit kiirehtivät kasvuun liian aikaisin joka kevät. Vähälumisuus tai jokin kasvitauti on rääkännyt vuorenkilpiä ja naapurin ikivihreää mahoniaa.
Toisvuotinen koivunkanto ei enää itke mahlaa. Kuusi itki lähimetsikössä vaaleansinistä pihkaa. Itse itkin eilen katsoessani elokuvan Anna hyvän kiertää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!