Tulenko kuulluksi - kuulenko?

Sitten viime vaalien viisastuneina emme lähteneet heti yhdeksäksi. Silloin joutuu jonottamaan. Jo eilen sateli ohutta lunta ja aamulla kaikki oli valkoista. Pystyi seuraamaan jälkiä.

Tuolta ei ole kukaan vielä käynyt missään. Tästä menee yhdet jäljet. Seurataanpa niitä. Nyt siis kolmet. Nuo autojen välistä eteemme ilmestyvät ovat kissan jälkiä. Oravan jäljet, koirien tassuja. Yhdet jäniksen jäljetkin.

Ennen kuin pääsemme pääväylälle, jälkiä on jo niin monia ja monenkokoisia, että laskumme menevät sekaisin. Uusia hyviä jalkineita näkyy ihmisillä olevan. Pohjakuviot ovat niin selvät. Kumollaan olevan maaliverkon päällä pomppii pieni tyttö. Hän ei tiedä, että se ei ole trampoliini.

Vaalipaikka on koulu. Katoksen betonipilarit on koristeltu kauniiksi. Oppilaat ovat saaneet varmaankin kuviksen tunnilla taiteilla niihin kukkaset, perhoset ja lintuset. Kantapiikit pois kengistä ja sisään. Ajokortti on mukana. Ja taskun pohjalla rahaa vaalikeräykseen. Onpa juhlallisen hiljaista. Tavanomaisten tervehdysten lisäksi kukaan ei sano mitään. Olemme mieheni kanssa ainoat äänestäjät sillä hetkellä. Koska numero on tiedossa, toimitus ei kauan kestä. Äänestyslipun uurnaan sujautettuani uskallan jo ihmetellä ääneen väen vähyyttä. Kyllä, yhdeksältä oli ollut jono kuten aina. Hyvää päivänjatkoa!

Nähtäväksi jää, muuttuuko mikään miksikään. Mutta onpahan yritetty. Paluumatkalla muistelin menneitä äänestysreissuja. Kaksi kertaa olen äänestänyt sairaalassa. Helppoa. Muutaman kerran olen hiihtolenkillä poikennut kyseisellä koululla antamassa ainoan ääneni. Aika monesti olen käynyt äänestämässä hyvän ystäväni H:n kanssa. Ennakkoon olen äänestänyt vain kolme kertaa. Niistä yhden kerran Moskovan suurlähetystössä.

Aurinko tulee esiin. Tuuli alkaa liehuttaa sinivalkoisia lippuja.

*****

Kännykkä piippaa hauskan viestin.

Henkilöt: Iida,2, Onni, 4, ja äiti.

Iida: "Minä tykkään kiusata Onnia."
Onni: "Minä tykkään kiusata Iidaa."
Äiti: "Ei se ole mitenkään hieno taito."
Iida: "No sitten me ollaan typeryksiä."

*****

Kohta perään kännykkä soi ja H. soittaa. Saan kuulla toisen pitkäaikaisen ystäväni menehtyneen äkilliseen sairauteen. Hänen aikoinaan tuoma kuivakukkapellavakimppu olohuoneemme TV-tasolla olevassa maljakossa saa uudenlaisen merkityksen. Aamuisella äänestysmatkalla juuri keskustelimme mieheni kanssa hänestä, koska hänen puolisonsa näkyi käyneen äänestyspaikalla yksin. Viime vaaleissa jonotimme oven aukeamista vielä yhdessä.

Parissa tunnissa tunteiden kirjo laidasta laitaan.