sinäkö se oot
Porthanian pyöröovessa
silmien sanaton silta johtaa
aikaan menneeseen
tukeva karhunhalaus
tavatessa
vuosikymmenten jälkeen
maustetaan muistoilla
huumorin kukka
bonuksena saamme
naurun ja kultaiset kyyneleet
sinä se oot
sinä
me taas
-----
Runotorstaille aiheesta ystävä.
Niin, tuota olen miettinyt. Kovin useasti en ole ehtinyt törmätä johonkuhun kauan sitten tuttuun henkilöön, mutta niillä kerroilla kun ystävyys on ollut aito, tuntuu kuin vuodet vain haihtuisivat siitä välistä ja kaikki on niin kuin ennenkin.
VastaaPoistaAlly,
VastaaPoistaSe on se luokkakokousfiilis heti. Se on yleensä hyvä tunne. Ei tietenkään sääntö ilman poikkeusta.
Näille ihmisille näin.
Lapsuusystävät ovat oma lajinsa. Koulutoveritkin.
VastaaPoistaHelanes,
VastaaPoistaKoulutoverit nimenomaan, "kiertokoululaiselle".