12. tammikuuta 2007

Pehmeä lasku

Reilu kolmekymmentä vuotta sitten ajelimme jouluaikaan pimeällä tiellä Lahdesta Kouvolaan. Yhtäkkiä autosta hävisivät valot. Esikoinen oli juuri täyttänyt neljä vuotta, veljensä oli kaksi ja puoli. Odotin kolmatta lasta. Siihen asti ajaminen jotenkin eteni, kun ajoimme jonossa.

Mutta hupsista, muut autot hävisivät ja verkkokalvoilla viivähti viimeinen mielikuva lumisesta maantiestä. Tien oikeassa reunassa olisi P-paikka. Sinne varovasti. Lunta oli korkeat, onneksi pehmeät kinokset. Äkkipimeässä me emme tietenkään osuneet aurattuun väylään, vaan pehmeään lumipenkkaan. Oli pakkasta. Mitä nyt?

Ei ollut tuolloin vielä kännyköitä. Mutta oli ajattelevia, auttavia lähimmäisiä. Ei kulunut aikaakaan, kun sinivuokot tulivat paikalle ja veivät mieheni autoonsa selvittämään tilannetta. Lapsilla hätä. Vievätkö ne poliisit isin vankilaan? Eihän toki. Auto vain on rikki. Ystävälliset poliisit istuttivat perheemme lämpimään autoonsa ja veivät kotiin asti. Joululahja parhain. Neuvoivat vielä hinauttamaan autonkin heti pois termiittivaaran vuoksi. Kaikki järjestyi. Kaikki järjestyy. Ajallaan ja tavallaan.

4 kommenttia:

  1. Osasit kertoa niin että minua hetken jännitti.

    Ihminen ei aina yksin selviydy. Tarvitaan muita ihmisiä. Kyllä noitten autojenkin kanssa sattuu ja tapahtuu. Kaikenlaisia kotteroita meilläkin on ollut :)

    VastaaPoista
  2. Liikenne kolkytvuotta sitten oli erilaista kuin nykyisin. Mökkimatkoilla, n. 1½ tuntia pääkaupunkiseudulta Hämeeseen ehtii nähdä monenlaista suhaajaa, kiireistä ohittajaa, hullunlailla kiilaajaa, turvavälin täyttäjää. "Sinivuokkoja" näkee harvoin, peltipoliiseja sitäkin useammin. Teidän perheellä kävi tuuri. Loppu hyvin kaikki hyvin.

    VastaaPoista
  3. On ollut toki muitakin autoseikkailuja. Tuo vain tuli ajankohdan vuoksi elävästi mieleen. Auto oli muistaakseni punainen Simca 1100. Akku jäässä. Oli siis todella erilainen joulunseutu kuin nyt. Joulujutut loppuu nyt, nuuttina. :)

    VastaaPoista
  4. Muistan tuon Simca-mallin siitä, että ensi-ihastuksellani oli sellainen, punainen. :) Ihmiset ovat kyllä avuliaita ja apua saa kyllä, niin kuin itsekin kerran renkaan puhjettua, ennen kännyköitä. Muuan autoilija pysähtyi ja vaihtoi sen.

    Oikeastaan halusin kommentoida siksi, että pääsen kehumaan kuvaa. Maisema aukeaa hienosti ikään kuin ikkunasta, reunalla ja yllä kehykset. Kaunis.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!