Osan kansastamme ja naapurimaamme vielä viettäessä joulua kannoimme tänään kuusen ulos. Koristeet piilotettiin perinteisiin laatikoihinsa. Paitsi himmeli, jonka säilytyksen olemme ratkaisseet siten, että se saa olla katossa ympäri vuoden. Kuusi oli niin hyvä, että vain hyppysellinen neulasia varisi lattialle sitä riisuttaessa. Joskus on kuusi viety ulos kukkivana, joskus taas aivan alastomana rankana. Keskikokoisessa kuusessa on roskapussillinen neulasia. Sekin on nähty.Jouluruuat ja -suklaat on syöty. Pipareita on vielä jäljellä kuten aina ennenkin vielä tähän aikaan. Ne riittävät nuutinpäivään, koska silloin on Marialla merkkipäivä. Ja omenasosekanelikakkua on myös pakastimessa. Jääkaapissa on hiukan joulumuorin sinappia. Koska perinteistä kinkkua ei ollut, ei jäänyt luutakaan. Vain tilkkanen yli-ikäistä lanttulaatikkoa joutui biojätteisiin.
Jäi muistoksi joulukommelluksia. Rakkaudella ja vaivalla leipomistani pipareista puolet murskaantuivat, kun säilytyspurkki putosi oikean jalan isovarpaan päälle. Liesituuletin lakkasi toimimasta ja se jouduttiin korjauttamaan aatonaattona. Ja oli vielä kolmaskin juttu, jota en nyt muista.
Koska olimme aaton pojan perheessä, meille ei jäänyt pahvilaatikollista kierrätyskelvotonta lahjapaperia. Olohuoneen tason päällä joulukortit ja -kirjeet odottavat arkistointia. Luen ne vielä ennen kuin säilön nekin tapani mukaan. Muistoksi joulusta 2006. Joulutähti ja punainen tulilatva kukoistavat edelleen. Lahjoista parhaimmat eivät enää tällä iällä ole esineitä, koska kaikkea on. Vaikka niilläkin on sijansa. Vaatteet lämmittävät, kirjat viihdyttävät, koskettavat.
Oli jännitystä, tohinaa ja touhua, hulinaakin ja melskettä, mutta myös hiljaisuutta, tilaa ja harrasta mieltä. Kaikki rakkaat tuli tavattua. Muovailuvahasta muotoillut hahmot siirtyvät sellaisenaan "leikkihuoneen" laatikkoon odottamaan seuraavaa käsittelyä. Teippitaideteoksia jäi myös ja yllätyksellisiä tarinoita. Kuvia muistikortille ja ennen kaikkea mieleen, isojen ja pienten, aikuisten ja lasten. Jäi muistoja lämpimistä halauksista kotiovella ja asemasillalla. Paljon jäi joulusta!
Lapsuudenkodissani oli myös himmeli aina roikkumassa paikallaan. Sitä sanottiinkin paikkahimmeliksi. Ehkä oli alussa sama ongelma: vaikea säilöä mihinkään komeroon.
VastaaPoistaJos piparit menivät muruiksi, niin miten sen varpaan kävi. Toivottavasti se pysyi ehjänä.
Joulukoristeiden esille ottaminen ja takaisin laatikoihin pakkaaminen tuo aina monenlaisia muistoja mieleen. Vuosien kerrostumat, jokaisesta joulusta jotakin uutta, paljon vanhojen joulujen muistikuvia.
VastaaPoistaOstin joulun jälkeen Pentikin valkoiseksi maalatun ohuesta metallista tehdyn himmelikynttelikön, josta tuli uusi joulukoristeemme tuleviin vuosiin. Siinä on neljä kuusenkynttilää ja 'kristallipisaroita' roikkumassa himmeliruutujen keskellä. Yksinkertaisen kaunis, ja helppo pakata :)
Maijamuru,
VastaaPoistaMeillä on siis paikkahimmeli. Uusi sana. Varpaalle ei käynyt kuinkaan ja mitä nyt muutamasta kymmenestä särkyneestä piparisydämestä...
Sivuaskel,
Mielikuvana näyttää kauniilta tuo uusi kynttelikkösi. Jos kuljen Pentikin liikkeen ohi, saatan vilkaista. Kristallit ovat nyt in.
Kuusentähti on se koriste, josta meidän perheessämme väännetään kättä melkein joka joulu. Mieheni kotikulttuuriin on täytynyt kuulua aina kirkkaana hohtava uusi latvatähti, koska joka jouluksi pitäisi ostaa uusi. Itse olen alkeellisemmista oloista lähtöisin enkä ymmärrä, miksi ihanasti patinoitunut latvatähti pitäisi uusia. :)
Täksi jouluksi teimme taas kompromissin: mies vaihtoi "kuluneen kiiltokuvaenkelin" tilalle kullanvärisen metallisen torvea toitottavan enkelihahmon. Enkelikellosta.
Samaa hommaa olen tehnyt ja sain kuusenrangan juuri ulos lähes neulasettomana, jotka puolestaan jäivät olohuoneen lattialle. Kerran näinkin, kun yleensä se on lähtenyt kukkivana, koska suihkuttelen oksia ja lannoitan kuusta muutaman kerran Substralilla tms:lla.
VastaaPoistaItselläni on rakkain koriste lapsuudestani säilynyt, äidin Kotiliedestä leikkaama kaksipuolinen pahvinen enkelikoriste. Panen sen aina rungon viereen kurkkimaan, suojaisaan paikkaan. Jokaisella koristeella on lämmin tarinansa ja paljon muistoja takanaan.
Joulussa parasta on ehkä se mielen herkkyys, jonka se ihmisille saa aikaan. Ollaan vähän inhimillisempiä edes vähän aikaa vuodesta.