Arki on juhlaa

Vuoden ensimmäinen liikuntasuoritus on takana. Tiistainen kynttiläuinti. Odotin suurempaa ihmisjoukkoa, koska kylpylässä on vieraana 250 charterjunalla saapunutta venäläisturistia viettämässä uudenvuodenjuhlaa. Lipunmyyjä vakuutti heidän vielä nukkuvan. No, ei ollut ahdasta, mutta kyllä kylpijöitä oli enemmän kuin tavallisina tiistaiaamuina.

Ulkopuolisia uijia oli paikalla vain muutama. En ole ennen käynytkään Kunttarilla vuodenvaihteen aikaan. Tunnelma oli erilainen, koska valojakin oli vähemmän. Kaikilla näkyi olevan allassandaalit. Ja useampikin rouva ja herra tuli altaalle kuivin hiuksin ilman uimalakkia. Joko seinille teipatut ohjeet olivat vajavaiset tai sitten niitä ei huomattu noudattaa. Uusi ryhmä on tulossa torstaina.

Parin viikon tauko liikunnassa tuntuu heti. Kivun kanssa poljin vettä vajaan vartin oikeaa olkaseutua varoen ja poistuin kylmävesialtaan kautta. Jäähileinen vesi oli 11-asteista, mutta salpasi hetkeksi hengitystä ja karkotti kolotusta. Ulkona mittari näyttää nollaa ja sataa lumensekaista räntää tai rännänsekaista lunta, mutta maa ei juuri valkene.

Frank McCourtin Liitupölyä on kohta luettu. Kerronta on pitänyt otteessaan ja huvittanut ex-opettajaa. Niin paljon tuttua ja koettua on siinä puettu sanoiksi. Hauskalla tavalla. Näin vallataan oma reviiri:

"Kaikkein järkevin tapa ottaa tilanne haltuunsa on seistä käytävällä oven ulkopuolella. Siis ei luokassa. Valloitatte tilan, ja silloin teidät koetaan vahvaksi opettajaksi, joka ei pelkää, vaan on valmis ottamaan lauman vastaan. Sillä sitä oppilaat ovat, lauma. Te olette soturiopettaja." (s. 53)