Jouluvaloista

Pakkasmittari tuntuu juuttuneen +4 asteeseen. Samalla kun vilkaisen lukeman, näen naapurin verannan köynnoskasveihin kiinnitetyt kauniit tuikkuvalot ja kaksi lyhtyä, joissa palaa elävä tuli. Oma valkosyreeni on vielä ilman tuikkujaan. Nyt ei ole ollut mahdollista tehdä jäälyhtyjä. Ehkä pakkasherra ehtii vielä poiketa viikon sisällä.

Koivun oksaan on ripustettu kynttilälyhty, samoin verannalle kaksi. Parvekkeella on mökiltä tuotu vanha navettalyhty. Olohuoneen verholaudasta roikkuu ketjussaan yksinkertaisen kaunis tuikkulyhty. Sähkökynttelikköämme on pitänyt muotoilla siten, että se mahtuu ikkunalasien väliin. Eri puolilta löytyy erilaisia tuikkualustoja, avoimia ja umpinaisia, lasisia ja keraamisia, ja pläkkilyhtykin. Kuvan jouluvalo on kuitenkin muuttunut viime vuosina suosikikseni. Se on jouluisin.

Eilisellä aamukävelyllä muistelimme, miten ihmeessä ennen näki kulkea kouluun pimeää korpitaivalta. Ei ollut lyhtyjä eikä taskulamppuja. Kuunsirppi näyttäytyi pilvien lomasta ehkä minuutin verran ja muistutti olemassaolostaan. Se kai se sitten valaisi mitä oli tarpeen. Pimeitä reittejä kävellessä olen pannut merkille, että jos etäällä näyttää ykskaks valoisammalta, niin siinä kohdassa on aina metsässä aukko, useimmiten sähkölinja. Ellei sitten lehtikuusen havumatto.