Rumuus (Runotorstai)

Laitan vihdoin kaksi eri runoa tämänviikkoiseen Runotorstain haasteeseen. Tunnelmaltaan ne ovat aivan erilaisia.

Kehooni on kajottu,
monesti veitsellä viilletty,
syvältä sädetetty.
Neuloilla on suoneni säretty.
Kaulaakin koristaa laakea arpi.
Olen kiivaan kivun kalvama kaunotar,
joka ei enää halua kuvattavaksi
kuin tietystä kulmasta.
Sanovat, ruumis on sielun näkyvä osuus.
Olenko siis ruma?

-------

Rumat
ne vaatteilla koreilee
ja katuja tallaavat.
Vitriineissä vilisee
rumuuden haastajat.
Seireenien lailla kutsuvat
voidepurkit, kajalit
naamiot, lakat ja sifongit.

Värit,
hiuksiin ihanimmat
kiilteet, mattapinnat,
mascarat, silikonirinnat,
push-upit ja slimmaajat,
stay-upit ja tekoripset
mahdottomia lupaavat.
Kynnet hetkessä kasvavat.

Silmät
kirkkaina loistavat
jos ostat uudet piilarit.
Saat kaupan päälle
kauniimmat fiilarit
ja rumuus on poissa.
Ruma ankanpoikanen
olikin itu joutsenen.

Paras apu kuitenkin
lie voitehista vanhin
- vesi.