Uteliaina suuntasimme maanantaina mökille ensimmäisen kerran tänä kesänä. Se sijaitsee korkealla paikalla, joten siellä yleensä kesä kulkee hiukan jälkijunassa. Nyt täytyy sanoa, ettei huomattavaa eroa ollut. Pihlajankukatkin hirviltä säästyneessä yksilössä olivat jo hiukan avautumassa. Isokukkainen punainen kevätesikko oli parhaimmillaan ja kullero aukaisemassa ensimmäistä nuppuaan.
Keittiön hellan uuni suostui syttymään savuttamatta, mikä on harvinaista. H. leikkasi nurmikon ja minä kiertelin kameran kanssa tsekkaamassa paikkoja. Kyllä kissankäpäläkin oli vielä tallella ja kohta avaamassa kukintonsa. Sisällä ei juuri tarennut olla, koska maa hohkaa kylmyyttä lattian läpi pitkälle kesään. Lähipuut olivat pikkulintujen valtakuntaa. Sirkuttivat meitä pois reviireiltään. Lähimmät pesät bongasin saunan verannalta ja tuvan seinustalta puolen metrin päässä seinästä. Ikkunasta pystyi esteettömästi seuraamaan tätä pönttökameraa.
Menomatkalla piti pysähtyä kuvaamaan tien varressa laiduntavia lehmiä ja palatessa pellolla viihtyviä joutsenia. Olen usein käynyt katselemassa lehmien kuvia toisten sivuilta. Nyt on muutama omakin kuva.
Hei Liisa.
VastaaPoistaLehmiä pitäisi minunkin löytää.
Hauskoja hetkiä maaseudun ihanuudessa toivottelen.
Kiitos Maria.
VastaaPoistaAika harvassa noita ammuja näyttää olevan, kun ei kovin paljon pääse liikkumaan. Mutta tavatessamme olivatkin oikeita linssiluteita! :)
Kiitos samoin sinulle!
VastaaPoista