Aamukävelyllä ääneen ihmettelin kumppanilleni, miksi kansalaisopiston kirjoittajapiirin vetäjä ei ole kommentoinut tekstejämme. Kävi jo mielessä antaa palautetta, että tapahtunut osanottajakato nettikurssilta voi osin johtua siitäkin, että ihmiset odottavat saavansa sovitussa aikataulussa sen, mitä on luvattu. Se oli kuin etiäinen. Palattuani ja hengähdettyäni avasin sähköpostin ja, kappas vain, sieltä tuli palautteet kahteen tekstiin. Pari-kolme vielä puuttuu. Nyt on se siis kokeiltu.Entisenä perfektionistina tein tietenkin kaikki aikataulussa ja toistuvasti turhaan kävin vilkuilemassa kanssakirjoittajien olemattomia kommentteja. Porukka haihtui kevään kuluessa mitään itsestään ilmoittamatta. Mutta ei kai se tässä virtuaalimaailmassa ole niin tähdellistä. Täällä taitaa pelata eri säännöt. Hiukan pettynyt olen. En ohjaajaan, vaan ryhmään. Ja nyt sitten mietin, mitä teen niillä vuoden aikana kirjoittamillani tarinoilla.
Projektina on nyt saada itsensä sellaiseen kuntoon, että voisi lähteä mökilläkin käymään. Käveleminen on todella rankkaa. Minä en kantanut mittareita mukanani, mutta kumppanin askelmittari näytti lopussa jonkin verran alle 8000. Minulla se tarkoittanee hiukan enemmän, koska selän kireyden johdosta askel on lyhyempi. Reitti kulki vuoroin ylös, vuoroin alas. Oli todella raskas. Sellaiselle, joka ei tiedä selän kiristysten vaikutuksesta kävelyyn, voin kertoa, että tuntuu kuin alakroppa olisi norsun. Se on paljon painoa lisävastuksena. Lyijyliivi kuvaisi myös hyvin ko. tuntemusta. Mutta kotiin tulimme, ei tarvinnut autolla hakea puolimatkasta.
Kirjoittajaryhmän (live-versio)jatkuvuus vaatii ponnisteluja ja aktiivista kiinnostusta. Voin hyvin kuvitella, kuinka etenkin virtuaaliryhmä häviää bittiavaruuteen yks kaks vain.
VastaaPoistaTällä hetkellä oma kirjoittaminen rajoittuu lähinnä bloginpitoon ja ryhmäkin elää horroskautta.
Yksi vaikeus oli se, että kokoontumispaikkoja on vaikea löytää. Viimeisimmästä kahvilasta saimme potkut, koska tilasimme aika vähän siihen nähden, kuinka kauan istuimme siellä papereidemme kera.
Meillä on myös yhteinen kirjoitus-blogi, mutta sekin on aika vähässä käytössä nykyään. Lisäksi meitä on vähän ja kaksi ihmistä on siirtynyt eri puolelle Suomea.
Mutta jos kirjoituksesi elävät mielessäsi ja haluat löytää yhteyden muihin kirjoittaviin ihmisiin, löydät siihen varmastikin keinon. :)
Syksyn pysyimme melko hyvin kasassa. Nettikurssilaisina emme tavanneet lainkaan. Oli vain keskustelufoorumi, sekin melko nihkeä.
VastaaPoistaYmmärrän hyvin, että työikäisillä loppuu aika kommentoimiseen, jota kuitenkin edellytettiin.
Tarina jatkuu tavallaan. Tallessa ovat.:)
Kuva on kiva, taivaisiin kurkottava jo hiukan kelottuva mänty!
VastaaPoista