SUPpia suunnitellusti

Huhtikuu ja toukokuu ovat jo muutaman vuoden ajan olleet täynnä ajanvarauksia. Jatkuvan fysioterapian lisäksi niihin osuvat aina allasjumppa ja valohoito. Ja onhan sitä joskus vielä muutakin sovittavaa menemistä, vaikka hoitopuolelle painottuukin tämä elämä.

Äkkiseltään pitkähkön tauon jälkeen alkanut vesijumppa teki tepposensa. En osannut ottaa kyllin varovasti ja eilinen päivä oli jokseenkin hankala. Tänään uusi yritys. Nyt on muistettava pitää järki päässä eikä muistella entisiä taitoja ja temppuja. Omalla vastuullahan kaikki tapahtuu. Sain sentään käytyä ihopolilla ja samalla ensimmäisessä SUPissa. Jonkin verran lueskelin, hoidin puhelimitse muutamia asioita, kirjoitin pari korttia, nukuin pienet päiväunet ja illalla aika kului puhelimessa. Myönnettävä kuitenkin on, että harmittaa tämä kykenemättömyys esim. ikkunoiden pesuun tai siivoamiseen. Telkkarista kuulin hyvän ikkunalasinkirkastusniksin. Suihkepulloon 3 dl vettä ja 1 rkl etikkaa. Sitä sitten vain suihkutetaan ikkunaan ja tavalliselle sanomalehdellä kuivataan. Mikähän taika tuossa painomusteisessa sanomalehtipaperissa oikein on, kun se tehoaa tuossa? Toinen niksi oli laittaa vedellä kostutettuja sanomalehtiä sulatettavaan jääkaappiin. Ne imevät itseensä hajut jääkaapista. Ikkunoiden kirkastamista olisi heti tehnyt mieli kokeilla. Mutta kun ei selkä anna, niin ei anna. Yhtä sopeutumista koko elämä.

Syntymäpäiväkokoontuminen osuu tähän viikonloppuun. Harmi, että osa kutsutuista on herkästi tarttuvan viruksen aiheuttaman flunssan kourissa eikä pääse paikalle. Itse tässä yritän suggeroida itseäni jaksavaksi lähtemään. Flunssaa ei ole, ei edes nuhaa, mutta perusvoimavarat ovat vähissä. Mutta eiköhän sitä matkaan lähdetä, askel kerrallaan.