Eilinen oli pitkä ja vaativa päivä. Aamun lääkärin vastaaottoaika oli heti yli puoli tuntia myöhässä. Siitä lannistumatta olkapää puudutettuna kävin kuitenkin vaarin kaverina kaupassa ihan rauhallisesti. Onhan jouluun varauduttava eri tavalla kuin tavalliseen viikonloppuun, vaikka se ei tällä kertaa olekaan kovin pitkä jakso.
Vieraita tuttuja on tulossa ja kaikki pyrkivät yhtäaikaa koolle. Ne ovat harvinaisia tilanteita nykyään. Silloin on käyttöä monelle lautaselle, toivottavasti vain jokaiselle maistuu jokin jouluinen ruoka. Niitä kaikkia saa onneksi valmiina.
Eilen tuli kaksi valloittavaa tonttukorttiakin jo. Lisäksi sain jutustella Marian kanssa Skypellä joulusta ja muista mieltä askarruttavista asioista. Kovin hänkin kehotti minua ottamaan rauhallisesti. On se tällaiselle äiti-ihmiselle vaikeaa ottaa iisisti, vaikka ei muuhun pystykään. Mikä ihmeen sisäsyntyinen kaikkien miellyttämisen pakko minua stressaa? Tässä ja nyt annan itselleni luvan päästää siitä irti. Onnistuminen on eri asia. Joka tapauksessa lähden kohta lymfahierontaan. Jospa siitä alkaisi jouluisempi olo, kun vuosien mittaan tutuksi käynyt kajavahieroja purkaa kehoni kiristyksiä parhaan kykynsä mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!