Enpä perjantaiaamuna verikokeisiin mennessäni olisi arvannut, miten päivä jatkuu. Heti kotiin palattua lääkäri soitti perään, että on mentävä myös keuhkokuvaan, koska tulehdusarvo oli moninkertaistunut aloitetusta kuurista huolimatta. Kuvat saatuani sain heti passituksen sairaalaan keuhkokuume-epäilyn vuoksi. Siispä taas kerran sinne, minne en kuunaan haluaisi. Onneksi epäily osoittautui vääräksi ja tulehdusarvot ovat laskeneet siinä määrin, että vaari sai hakea minut tänään kotiin jatkamaan kuuriani. Ääntäkin jo on jonkin verran, kun olin koko ajan yksin huoneessa ja en yleensä paljon itsekseni puhu. Ääni sai levätä.
Sain taas nähdä ja kuulla kaikenlaista, mikä ei minulle lainkaan kuulu. Yksityisyys sairaaloistamme puuttuu. Ja opetussairaalassa voi joutua vaikka mihin. Myötäkärsien seurasin sivusta, miten kuumeen ja ripulin kuivaamalta potilaalta 3-4 toimijaa yritti saada valtimoverinäytettä kokonaisen tunnin ajan! Onkohan se todella niin vaikeaa?
Nyt taitaa olla vuosikausiin ensimmäinen itsenäisyyspäivänseutu, ettei Kantolan piparit tuoksu tässä huushollissa. Leipurit ovat tänä vuonna muualla. Me lepäämme.
Lippu liehukoon jo tänään tuossa. Meillä on nimittäin taloyhtiön liputusvuoro huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!