Nyt kai voi sanoa intiaanikesän käyneen täällä, eilen lämmintä varjossa 18 astetta. Viikonloppu kului alta aikayksikön pienten ja isompien vieraiden kanssa. Leikkiä, laulua, hersyvää naurua, pyyntöjä, toiveita, pikkulegoja, ulkomaan eläviä... Kyllä oli täyttä elämää! Kiitos siitä!
Maanantaina astuin taas arkeen kävelyineen ja allasvoimisteluineen. Bussimatkat osuivat ajallisesti hyvin, ei jäänyt liikaa aikaa eikä toisalta ollut kiirekään. Rauhallista menoa kamera mukana. Yksin ollessa ilman nettiä tulee otettua yhteyttä ystäviin vanhanaikaisesti puhelimella. Ja kortit ja kirjeetkin vielä kulkevat.
Lähden tästä aamukävelylle entisen kollegan kanssa ja palaan myöhemmin.
Ruskan sävyttämä reitti kului nopeasti rupatellessa. Päivitimme vuoden tapahtumat noin tunnissa. Siitä voi päätellä keskustelumme syvyysulottuvuuden. Sitten olikin jo aika lähteä hammaslääkäriin ja lukulasien ostoon. Samalla poikkesimme yhdessä antiikkiliikkeessä. Valitettavasti en löytänyt etsimääni. Kadonneen menneen tavoittaminen onkin sattumankauppaa. Seuraavaksi yritän kirppareilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!