Sainpa kun sainkin kaverin torttua syömään! Ei tarvinnut yksin herkutella. Kipupolipäivä on takana ja käsi neurologin "käsittelystä" kipeämpi kuin sinne mennessä! Arjakin oli tullut vaihteeksi kotiin ja saimme vaihtaa kuulumisia. Iltapäivällä kävimme alen loppurysäyksessä ja ostin vihdoinkin elämäni toiset farkut.
Jos kroppa sallii, huomenna yritämme käydä mökillä, kun ne viinimarjat alkavat olla poimittavia. Jos jonkin aikaa jaksaisi. Keskiviikoksi on varattu auton huolto ja torstaina ja perjantaina on meidän itsemme huoltotoimenpiteitä. Aina tuota ohjelmaa tuntuu olevan, vaikka ei mitään ole tekevinään. Muutamia ilmoittautumisia äidin syntymäpäiville on taas tullut. Ja sain valmiiksi (ellen nyt vielä stilisoi) riimit äidilleni juhlaa varten. Muistojen vyöryessä valtoimenaan oli todella vaikea tiivistää ja kiteyttää sanottavaa. Sitähän se oli: lapsuuteni hyvien muistojen sanottamista, jospa joku vielä säveltäisi ja kuviksi sen pukisi. On äidillä ollut työntäyteinen elämä. Mitalin hän ansaitsisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!