26. marraskuuta 2007

Jatkoaika

mennyt ja tuleva kohtaavat
tulitikku leimahtaa sammuakseen
eikä kelloa tarvitse enää vetää
saati akkuja ladata
aika kutistuu origoksi
tiputusta tarkkailee hoitaja
ja syke laukasta laantuu

vielä ajan rahtuseksi


-----

Runotorstaille 69. haasteeseen.

6 kommenttia:

  1. Kun ihminen on vaikkapa koomassa, onko hän ajassa? Kun hän palaa, palaako hän samaan aikaan takaisin?

    VastaaPoista
  2. Jotkut puhuvat itsestä irtautumiskokemuksista esimerkiksi elvytystilanteissa. Katsovat tilannetta=aikaa ulkopuolelta. Jos ihmisen oma aika on jana, hän nähnee silloin sen päästä päähän hetkessä. Eli on ajan ulottumattomissa. Palatessaan palaa takaisin samaan yhteiseen aikaamme, jonka tempolle löytyy jokaisella ihmisellä se oma syke tilanteesta riippuen. Ehkä, ehkä ei?

    VastaaPoista
  3. Miten lienen neulesivuja selatessani tänne lopulta päätynyt. Tämä runosi osui niin lähelle oma elämääni ja muistui mieleeni runo (harmikseni en ole sitä mistään enää löytänyt) Seitsemän portin läpi olen kulkenut, jokaisella niistä jotain menettänyt,..... korut ranteistani..... takanani on varjo joka levottomasti liikkuu...Terv http://salomea.vuodatus.net/

    VastaaPoista
  4. Siitä tämä verkko onkin erikoinen, kun lähtee linkki linkiltä vaeltamaan, ei tiedä, mistä itsensä löytää.

    Kiitos kun pysähdyit ja jätit kommentin.

    VastaaPoista
  5. Tämä runo kosketti. Kiitos.
    Harmittaa kun ei ehdi kaikkia runoja lukea ja muita plokeja seurata niin paljon kuin haluaisi.

    VastaaPoista
  6. Salka,
    Kiitos kommentistasi.

    Totta puhut. Aika on rajallista ja pikainen blogien silmäily ei riitä. Olisi pysähdyttävä, jos haluaa ymmärtää mitä kirjoittaja todella haluaa sanoa.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!