Kroppa vaati liikkeelle, vaikka tuimahko tuuli heitteli räntää. Tiesin, että läheisessä nuorisotalossa oli kirppis tänään ja otin kävelylenkille varulta 20 euroa mukaan. Otsikon "ei pidä ostaa sikaa säkissä" tuli jostakin käsittämättömästä syystä mieleeni. Sianporsashan tuotiin kotiin aina säkissä, tavallisimman polkupyörän tarakalla!Kosteankylmän sään arvasin verottavan asiakkaita, en toki siinä määrin kuin osoittautui. Myyjät olivat hilpeällä tuulella tavararöykkiöidensä takana. Yksilöllinen palvelu tuntui oudolta. Minua tartuttiin hihasta ja vietiin katsomaan sitä ja tätä, tuotiin kenkiä ja kysyttiin kengännumeroa. Lopulta ostin pari keittiöpyyhettä (kuvassa) ja aarrehelyjä tyttöpuolisille lastenlapsille. Olisin ehkä tuhonnut enemmänkin euroja, jos niitä ja tavaroiden kantaja olisi ollut mukana. Vastaleivotut pullat ostin tuomisiksi kohtuuhinnalla, 50 senttiä kappale. Kulutin 3,5 euroa!
Yllättävin tilanne oli siinä pullaluukulla, kun minulle tuiki tuntematon naisihminen väenvängällä olisi vienyt minut lähimpään hotelliin jollekin luennolle. Kyydinkin olisin saanut edestakaisin. Lopulta selvisi, että tarjolla olisi ilmainen tietoisku Omega 3 lohiöljykapseleista, joista hänellä oli käsilaukussaankin näytepurkki. Tutunnäköistä tavaraa.
Verkostomyyntikokemukseni palautuivat hetkessä muistin lokeroista. Ravintolisäkotimyynnin lisäksi muistin myös Tupperware-, Swipe-, vaatemyynti- ja kosmetiikkakotikutsut, joissa kahdessa ensiksi mainitussa olin ollut useammin kuin kerran. Ja ostanut kalliita rasioita ja pyykkipulveria, sukkahousuja ja yhden ainoan kerran 800(sic) mummon markan arvosta ihonhoitotuotteita. Epäröidessäni niin suurta sijoitusta kerralla, minulle sanottiin, että kyllä sitä virkanainen voi itsellensä sellaisen sallia. Ja tuli sen kerran sallituksi. Enpä juuri viitsinyt kotona mainostaa, mitä tuli tehdyksi.
Sosiaalinen paine sen teetätti. Kutsujen pitäjät olivat tuttavia. Verkostoitumisen tärkeyttä korostettiin 10-15 vuotta sitten. Lopulta alkoi tuntua siltä, että sama rinki osti näitä tuotteita toisiltaan, jotta pisteitä karttuisi ja verkostomyyjät pääsisivät edes omilleen. Pyörivätkö nämä ringit edelleen, en tiedä. Ehkä nettimyynti on tullut niiden tilalle.
Anteeksi vai, mutta tavallisesti se sianporsas tuotiin säkissä veneellä järven poikki ja aina siltä pääsi pissi. Kerran sika pääsi säkistä karkuun juuri kun olimme päässeet perille ja syöksyi suinpäin jokeen ja uituaan kierroksen tuli takaisin. Tuumimme, että tuosta kylvystä se saa kehkokuumeen ja kuolee, mutta ei se ollut moksiskaan.
VastaaPoistaKyllä verkostomyynti on edelleen voimissaan, vanhojen tuttujen kosmetiikojen ja tupperwarejen lisäksi myydän mm. kynttilöitä ja seksikkäitä alusvaatteita.
VastaaPoistaMieheni sukulaiset kutsuivat minut viime vuonna kynttiläkutsuille. En kehdannut kieltäytyä menemästä ja sitten en kehdannut kieltäytyä ostamasta mitään. Kälyni elämänpiiri on tyystin erillainen kuin minun, joten muutamaan tuikkuun uhratut rahat, kävivät tirkistelymaksusta hyvään komediaan. Rangaistukseksi salaisista röhönauruistani, huusholliimme on tosin ilmestynyt lahjoina muutamia kammottavimmista kitseistä mitä kutsuilla oli myytävänä.
Akh,
VastaaPoistaNiin tietenkin riippuu paikasta, jonne sitä porsasta ollaan kiikuttamassa. Elelimme korkealla mäellä, joten venekyyti ei tullut kuuloonkaan. Pääsi meilläkin porsas ainakin kerran karkuun ja sen kiinniottaminen ei olekaan mitenkään yksinkertainen juttu. Siitä ei ole oikein tarkkaa muistikuvaa. Sen sijaan porsaan uikutus takajaloista roikotettaessa kaikuu vieläkin korvissani. Sitten me saimme aina nimetä sen nasun, yksi oli ainakin Mooses, ja lopun tiedätkin. Joulu tuli joka vuosi...
Outo emo,
VastaaPoistaArvelinkin että sama rumba jatkuu. Olen vain päässyt/joutunut sen ulkopuolelle työelämästä tipahtamisen jälkeen. Työpaikoillekin ne tuotteet aikoinaan rantautuivat. Sama juttu koskee kaikenlaisia keräyksiä ja arpajaisia. Isoissa työyhteisöissä potentiaalisia ostajia on runsaasti ja vastarannan kiiskeksi heittäytyminen "meidän porukassa" ei ole kovinkaan helppoa.
Tunnustan kyllä myyneeni oman lapseni luokkaretkirahaston kartuttamiseksi tehdyn kalenterin jokaiselle kollegalle, jolta itse olin joskus jotakin ostanut. :)
Se toimi!
Tuppervarekutsut minäkin muistan. Jotakin oli "pakko" aina ostaa, vaikka kallista oli.
VastaaPoistaLähes kaikki vanhemmat niitä koululaisten juttuja ovat joutuneet myymään. Minullakin yhä jäljellä siltä ajalta iso pinkka joulukortteja. Oli itse ostettava, kun en jaksanut kaupata. Eikä tutuille joka joulu viitsi samanlaista korttia lähettää.
Tupperwarekutsuilla olen itsekin ollut ja muutaman kerran myös pitänyt sellaisia. Noita ravintolisäjuttuja en suosi. Tosin lääkärien kielloista piitaten, pysyn kaukana sellaisista tuotteista joita lääkärit eivät ole minulle määränneet. Oriflame tuotteitakin joskus myytiin kutsuilla...nyt on myyjiä rantautunut kirppiksillekin. Alusasukutsuilla olen kerran kai käynyt ja kynttiläkutsuille saanut kutsun, mutta en ollut mukana. Eikä oikeasti ole juuri rahaakaan sellaisiin tuotteisiin. Kirppikset ovat mun hobbyni. Joskus onnistuu löytämään hyvää edullisesti ja joskus tulee "sika säkissä" kotiin. Nyt on joulumyyjäisten aika ovella, joten niissä on kiva myös käydä ja voi jopa löytää ihania lahjuksiakin.
VastaaPoistaHih, tänään olimme juuri kynttiläkutsuilla! Ne ovat ainoat joista en pyri laistamaan tekosyiden nojalla, sillä oikeasti nuo kynttilät ovat laadukkaita - törkeän kalliita mutta hyviä.
VastaaPoistaJa suoraan sanoen keskustelimme esittelijän kanssa 95 % vakavuudella siitä, miten minä voisin aloittaa PartyLite-konsulttina... eli kynttiläesittelijänä... Olen juossut kutsuilla vuosikaudet ja lisätienesti tulisi (keskiviikosta alkaen) työttömälle tarpeeseen.
Tiedän, että kutsuilla on pahimmillaan sosiaalinen paine - siksi vältänkin niitä silloin kun kiinnostus tai rahatilanne ei oikeasti salli ostoksia. Myös sitä moitin, että esittelijä hokee: "tilatkaa nyt, että Maija/Tiina/Anni saisi mahdollisimman hyvät emännänlahjat"... Eihän kutsuille mennä tienaamaan emännänlahjoja kutsujalle, vaan kutsuille mennään pitämään hauskaa, ihailemaan tavaroita (minä oikeasti tykkään osasta niistä kitseistä - osa on kammottavia!) ja ehkä tuhlaamaan vähän ihanuuksiin...
Kiitos kommenteista; Maijamuru, Tarjuska ja Kaisa!
VastaaPoistaTuli siis muisteluja ja päivitystä. Kynttiläkutsuista en ollut kuullut. Joulumyyjäiset ovat hieno juttu. Niistä voi ostaa kotitekoisia tuotteita, ellei itse jaksa niitä valmistaa. Niissä käyn. Ja kirppareilla aina kun mahdollista, ei kovin usein.
Kaisalle
Tuollainen konsulttina toimiminen on varmasti kovaa työtä ja sen palkkioista minulle ei tietenkään ole mitään käsitystä. Tartu vain toimeen, jos se tuntuu sinulle sopivalta. Eihän se sosiaalinen paine ole sen myyjän aiheuttamaa, vaan se nousee koollaolevasta ryhmästä.
Hei taas, tulin hakemaan linkkiä postaukseeni jossa pohdiskelen tätä mahdollista tulevaa yrittäjän uraa. :)
VastaaPoista