20. tammikuuta 2012

Puhelin tietää


Mitä  voi päätellä siitä, että käyttämästäni läppäristä A- ja S-näppäimissä on melko syvät kuopat? E-näppäin on kulunut F:ksi. N, R ja K ovat myös erittäin kuluneet. Luultavasti asia kertoo jotakin tiettyjen kirjainten taajemmasta esiintyvyydestä kirjoituksissani. Tai siittä että en kirjoita kymmensormijärjestelmällä. Tai että kone on jo vanha. Tai että en istu ergonomiseti oikein.

Avoimuutta ja läpinäkyvyyttä hehkuttavan somettuvan kansalaiskyhteiskunnan tunnetilat ja mielialat tullaan tulevaisuudessa ehkä päättelemään tällaisistakin vihjeistä. Tai tavasta, jolla hipaisunäyttöjä käsitellään. Itse kirjoitetut tilapäivitykset muuttuvat tarpeettomiksi. Miksi vaivautua, antaa tekniikan hoitaa.

"For example, it monitors certain inputs, such as the speed at which a user types, how often the "backspace" or "special symbol" buttons are pressed, and how much the device shakes. These measures let the phone postulate whether the user is happy, sad, surprised, fearful, angry, or disgusted, says Hosub Lee, a researcher with Samsung Electronics and the Samsung Advanced Institute of Technology's Intelligence Group, in South Korea. Lee led the work on the new system. He says that such inputs may seem to have little to do with emotions, but there are subtle correlations between these behaviors and one's mental state, which the software's machine-learning algorithms can detect with an accuracy of 67.5 percent."  (Lähde: technology review, published by MIT)

On toki turvallista tietää, että puhelimen avulla minut voidaan jäljittää, jos olen eksynyt. Jotenkin en silti pidä  ajatuksesta, että kantaisin mukanani jotakin piisirua (?),  joka piirtää kokoaikaista reittiä ja käyrää kulkemisistani, tekemisistäni, tunteistani ja mielialastani jonnekin kyberavaruuden tietokantoihin. Silti olen havainnut itsessäni jo pelon mahdollisesta nettimottiuhkasta.

Joko olen pudonnut kärryiltä? Ja haluaako yhteiskuntamme kaltaiseni ihmiset takaisin enää samoille rattaille lainkaan? Tällaisia asioita tuli mieleeni presidenttivaalikeskusteluja kuunnellessa, kun teeveeruudulla siirryttiin käden hipaisulla screenillä milloin facebookiin, milloin twitteriin. Ihanko totta sitä pitäisi joka paikassa olla yhtä aikaa?

Edit klo 17.30

Vaihdoin kielistudiokuvan toiseen, koska siihen liittyvä teksti oli kadonnut. Oikean käden alla on varmaan jokin mystinen näppäin, joka päättää puolestani ja sensuroi turhat jutut pois.  Rentouttavaa vaaliviikonloppua kaikille!

Sininen huivi (Souvarit)  ja sama alkukielellä Пoдари мне платок.

14 kommenttia:

  1. Kyllä monta kertaa ihmettelen, miten ollaakaan ennen pärjätty, kun kaikilla ei ollut puhelinta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amalia,
      Samat sanat. Eikä osannut edes pelätä, että apu ei ehtisi ajoissa tarvittaessa.

      Poista
  2. Olen tyytyväinen uskolliseen vanhaan puhelimeeni, jossa ainoa hienous on taskulamppu. Jos en sytytä sitä, minua ei ehkä huomata kyberavaruudesta. Voin tuudittautua ajatukseen, että voin itse päättää milloin haluan näkyä milloin en.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simpukka,
      Taskulamppu onkin oiva hienous. Tuo lainaus viittaa älypuhelimiin, mitä se sitten tarkoittaakaan. Ei kai omaani, koska en mene/pääse verkkoon puhelimitse. Olen kyllä ollut tilanteissa, jossa älypuhelimesta olisi ehkä ollut apua.

      Muistan miten työaikana joskus 80-luvulla yritin ymmärtää sanaa kybernetiikka. Nyt se on osa arkeamme.

      Nyt huomaan, että tekstistä on kadonnut sinne avaruuteen pätkä, johon tuo kuvakin liittyy. Se on 70-luvun alusta ja laitoin linkinkin Lahden yhteiskoulun historia-sivulle. Kuvassa on Suomen oppikoulujen ensimmäinen kielistudio.

      Poista
  3. Suomenkielisissä kryptoissa a- ja e-kirjaimet ovat yleisiä, joten ne varmaankin toistuvat myös normaalissa tekstissä. Muista kirjaimista en ole tehnyt vastaavanlaisia havaintoja. Kirjaston lainauslaitteessa numero 1 on hävinnyt kokonaan ja korvattu tarralla. Siitä päättelen, että ykkönen esiintyy usein lainaajien pin-koodissa. En siis ihmettele, jos "isoveli" seuraa liikkeitämme nykytekniikan avulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olivia,
      Nyt huomaan, että N ja M ja R ovat myös kuluneet. Klaviatuurassa on runsaasti sellaisia näppäimiä, joita en ole koskaan tarvinnut.

      Yritin googlata tuota krypta-sanan merkitystä virkkeessäsi. (Ja sanakirjat ovat edelleen pahvilaatikoissa pojan autotallissa.) Kirkkojen kryptat ovat tuttuja. Kiinnostukseni heräsi.

      "Isoveli" seuraa meitä myös maksupäätteiden kautta. Näiden tietojen käytöstä on ollut paljonkin puhetta tiedotusvälineissä.

      Poista
    2. Liisa,
      tarkoitin kryptoa, en kryptaa. Ehkä krypto-sanalla ei olekaan monikkomuotoa. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, miten sana taipuu suomen kielellä. Sanapelin otsikko on aina pelkkä "krypto". Tämä oli pieni Ahaa-elämys!

      Poista
    3. Olivia,
      Tietenkin.Kiitos vastauksestasi. Tyhmiä kysymyksiä ei onneksi ole olemassa. :)Miten nuo sanapelit eivät tulleet lainkaan mieleeni, vaikka niitä on monissa lehdissä ja joskus ratkon niitä itsekin.

      Poista
  4. Poistin kaikki tietoni Facebookistakin kuukauden kokeilun jälkeen.
    Moniko on muuten kokeillut Googlen kuvahaulla hakea itsestään kuvia?
    Sieltä löytyi meistäkin yksi, jo vuonna 2003 otettu kuva, joka on otettu lehtihaastattelun yhteydessä.
    Hieman kummastelen henkilöitä, jotka julkaisevat nimellään olevia omakuvia netissä.
    Olenkohan ainut "vainoharhainen"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rosina,
      Et varmaankaan ole ainoa. Ainakin vielä nimillä varustettujen kuvien lataaminen verkkoon jakaa ihmiset. Samoin lukemattomat sosiaalisen median tarjoamat palvelut. Eikös presidenttikampamjassakin ollut jo hiukan sellainen suuntaus, että on jotenkin jälkijättöinen, ellei ole täällä netissä joka paikassa "peukuttamassa"?

      Poista
  5. Vastaukset
    1. a-kh,
      Kiitos. Vielä tänään näyttäisi olevan kaffetta tarjolla.

      Poista
  6. Tunnustan reilusti, että koen tietokoneen ja netin välttämättömäksi. Olisi katastrofi, jos niistä joutuisi kokonaan luopumaan. Netissä ilahdutan itseäni vierailemalla blogeissa, sähköposti suo mahdollisuuden saada nopeasti yhteyden tärkeisiin ihmisiin, google räväyttää eteeni vaikka mitä ihmeellistä ja kiinnostavaa. Kovalevyllä on aarteita menneiltä vuosilta; valokuvia, tallennettuja viestejä, asiakirjoja, tarinoita, runoja. Muistitikku on hankittu, mutta vielä käyttämätön. Pitäisi varmaan ... Asiasta toiseen, huomenna liput liehuvat saloissa, kun kansa kiiruhtaa - ne pitkään harkinneet - äänestämään. Päätös tehdään kuudeksi vuodeksi, joten tosiaan harkinnan arvoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laila,
      On totta, että on hiukan kädetön olo jo, jos sähköposti ei toimi kunnolla. Niinkuin minulla nyt esimerkiksi.

      Täällä oli myteröinen vaalipäivä, mutta äänestämässä kävimme uudessa paikassa. Alkaa jo vähän väsyttää tämä vaalirumba. Pidän jo radiotakin kiinni, kun tuntuu, että osaan jo ulkoa sekä kysymykset että vastaukset.

      Pitäisi lähteä lunta siirtelemään liikunnan vuoksi. Uutta sataa koko ajan.

      Poista

Kommentoi sinäkin!