16. elokuuta 2007

Lohtua lauluista

matkani kulki huippua kohti
sieltä mä näin uuden maan
uuden maan minä näin
eessä päin kultakaupunki hohtaa
siellä kaupunki hohtaa
uuden maan minä näin
ystäväin meidät sinne hän johtaa
.....
siellä ei toinen toistansa pelkää
siellä ei itketäkään
siellä ei taakat paina selkää

Jenni Vartiainen laulaa kauniisti tämän Martin Luther Kingin laulun (säv. ja san. Jaakko Löytty), josta poimin muutaman säkeen tuohon. Monen muunkin, aikoinaan neutraalin, tutun laulun sanat iskevät kuin salama suoraan sydämeen - varoittamatta. Miten ja mitä kuulen ja jaksan ottaa vastaan, on suoraan verrannollista omaan mielentilaani. Sama on runojen ja minkä tahansa tekstin tai puheen, jopa keskustelujen kohdalla. On niin monentasoista puhetta. Minulta ei oikeastaan kannata kysyä, mitä minulle kuuluu. Harva haluaa kuulla vastauksen. Onneksi muutama.

Joskus on leikin aika, jopa siinä määrin, että koko tilanne muuttuu hervottomaksi farssiksi kaikkine hankaluuksineen, mutta vain ymmärtävän kanssakulkijan lähellä. Toisinaan kivun rutistama pääni ei ottaudu juuri mihinkään ilotteluun. Välistä taas höpsöttelen itse jaksaakseni päivästä toiseen. Jos pokan on tarkoitus pitää, vaarallisiksi triggereiksi minulle eläkevuosien aikana ovat muuntuneet varsinkin sanat kipu, itku, selkä, taakka yms. Jos ne sopivan koskettavalla melodialla ryyditettynä tavoittavat tärykalvoni, sieltä tuntuu olevan suora yhteys kyynelkanaviin. Ehkä sieltä onkin. Ja saa olla. Anatomia ei kuulu vahvimpiin puoliini. Itken ja nauran läpi kyynelten ja jatkan matkaa hetken kerrallaan.

5 kommenttia:

  1. Tuo ON ihana laulu!

    VastaaPoista
  2. Haluaisin sanoa nyt sinulle jotakin... ei löydy sanoja. Tyhjä puhe ei kannata, mutta ajattelen sinua lämpimästi.

    VastaaPoista
  3. Oli se M. L. King toisaalta aika poika.

    VastaaPoista
  4. Tuo oli tosi liikuttavaa...osaan hieman kuvitella tunnetta. Voimia sinulle ystäväni ja itsekin olen heikkoina hetkinä saanut voimaa esim. Maaria Leinosen runoista. Ne koskettivat sanoillaan ja tunsin kokevani niiden kautta jotain. Halirutistus!

    VastaaPoista
  5. Kati,
    Niin on. Sain sen levyn (Tilkkutäkki2) lahjaksi.

    Maijamuru,
    Ajatus on tärkein.

    A.-K.H.,
    Niin oli. Jäänyt mieleen lukioajalta. Laulu yllätti minut reilu vuosi sitten.

    Tarjuska,
    Sinun jos kenen uskon ymmärtävän, mitä tuli tuohon vuodatettua. Joskus on vain annettava tulla...
    Maaria Leinosen tekstit ovat tuttuja. Ja sain nyt taas lahjaksi muutaman runokirjan. Ehkä parin päivän päästä jaksan syventyä.

    Kiitos rutistuksesta, sain niitä lauantaina roppakaupalla. :)

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!