Eilinen meni toipuessa edellisen päivän jatkuvasta menemisestä ja istumisesta. Kävin kyllä SUPissa ja K-kaupassa. Mummu sattui juuri silloin soittamaan. Lupasin soittaa kun kerkeän kotiin. Sitten kaupan ovella olikin ex-sijaiseni. Kertoi olleensa jo neljä vuotta yhteen menoon tässä lähempänä englannin opettajana, vaikka onkin kielenkääntäjä varsinaisesti. Hänellä olisi ollut paljon asiaa, mutta en jaksanut siinä seistä ja jutella. Soitellaan myöhemmin.
Soitin mummulle ja kovasti oli hänelläkin asiaa: Puhelu kesti n. 40 minuuttia. Tosin ainoa uusi asia oli, että sisareni oli tilannut uuden auton eikä se tule olemaan punainen Onnin toivomuksen mukaisesti. Mummu odottaa kutsua alaluomileikkaukseen keskussairaalaan, ja moitti hiukan aamuvuorolaisten myöhästelyjä. Pitäisi saada aamupala ja lääkkeet ajoissa. Kello yhdeksän on kyllä liian myöhään.
Toiveikkaana avasin blogin ja odotin olisiko H. kommentoinut. Ovat jo takaisin Hongkongissa. Eivät ehkä olleet saaneet yhteyttä tai väsyttää tai evvk... Illalla juuri kun olin lähdössä alas, naapuri soitti ja kyseli, miten on viikko mennyt. Ja onhan tämä tavallaan mennyt nopeasti. Joka päivälle on ollu joku meno. Nyt on vappuaatto ja pitäisi keksiä itse se meno. Nyt ainakin paistaa aurinko. Kunhan vähän lämpenee, saatan tehdä pikkuruisen kävelylenkin tässä lähellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!