tag:blogger.com,1999:blog-12349721.post2601131952951524887..comments2024-03-25T08:41:07.931+02:00Comments on Ihan pihalla: NäyteikkunassaLiisahttp://www.blogger.com/profile/15616018772600498195noreply@blogger.comBlogger11125tag:blogger.com,1999:blog-12349721.post-69291297284631667882007-02-08T07:37:00.000+02:002007-02-08T07:37:00.000+02:00Jospa kuitenkin otan Adlereista kuvan jossakin vai...Jospa kuitenkin otan Adlereista kuvan jossakin vaiheessa. On niillä niin paljon kirjoitettu punamustaraitaisella nauhalla useitakin kopioita kalkeeripaperien läpi ja monistevahoja. Tarvittu korjauslakkaa ja päälle liimattavia korjauslappusia. Ja sellaisella kiireelläkin joskus, että kone pyrki karkaamaan alta. Sähkökirjoituskone jäi kokonaan kokematta.Liisahttps://www.blogger.com/profile/15616018772600498195noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12349721.post-82026765908343317722007-02-07T22:35:00.000+02:002007-02-07T22:35:00.000+02:00Heitin Adlerin rojeen. Muistutti se malli liiaksi ...Heitin Adlerin rojeen. Muistutti se malli liiaksi tankkia ja oli kotkan kuvakin otsassa. Ensimmäisen varsinaisen sepelimyllyni ostin Helsingissä Uudenmaankadulta osto- ja myyntiliikkeestä. Kirjoittelin niillä rohjoilla töissä vielä 70-luvulla. Tuoksuivat hyvälle tullessaan huollosta. Näihin helvetinkoneisiin minulla ei ole oikeastaan minkäänlaista suhdetta. Vanhat kirjoituskoneet olivat Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12349721.post-75681398834277205982007-02-07T14:40:00.000+02:002007-02-07T14:40:00.000+02:00Tämä isän kirjoituskone oli ja on Underwood-merkki...Tämä isän kirjoituskone oli ja on Underwood-merkkinen ja luulen, että nappaisen siitä kohta puoliin kuvan blogiini, koska se on kaunis ja koristeellinen yksilö.Iineshttps://www.blogger.com/profile/07980179217471838973noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12349721.post-1875902744840944902007-02-07T13:39:00.000+02:002007-02-07T13:39:00.000+02:00Jos olisikin se Remington, niin heti laittaisin k...Jos olisikin se Remington, niin heti laittaisin kuvan kiertoon. Adlerit ovat ehkä liian uusia. Mutta "historiaa" niilläkin on kirjoitettu, mm. kirje naapurimaamme Jeltsinille, tosin en itse ollut allekirjoittaja, sihteerikkö vain.Liisahttps://www.blogger.com/profile/15616018772600498195noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12349721.post-39284384453916846292007-02-07T12:22:00.000+02:002007-02-07T12:22:00.000+02:00Ei haittaa. Olen toivonut, että ihmiset panisivat ...Ei haittaa. Olen toivonut, että ihmiset panisivat vanhat kirjoituskoneensa kuvakiertoon. Joku voisi kehitellä meemin.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12349721.post-24368371712463952252007-02-07T11:35:00.000+02:002007-02-07T11:35:00.000+02:00Iines,
Samaa minäkin tarkoitin tuolla kadehdittava...Iines,<br />Samaa minäkin tarkoitin tuolla kadehdittavan ihana laukku.<br /><br />Leimaaminen on kivaa. Täytyypä tarkistaa kirjoista, noilta sivuiltako ne kirjaston leimat löytyvät. :)<br /><br />Remington-kirjoituskone oli kyllä juhlavan näköinen ja niin edistyksellinen, että nykylapset sanovat sen tulostavan heti. :)<br /><br />Minulla on vielä Adlerit tallessa. Kaksi, koska tarvitsin sen Liisahttps://www.blogger.com/profile/15616018772600498195noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12349721.post-17419149283171357852007-02-07T11:26:00.000+02:002007-02-07T11:26:00.000+02:00Sivuaskel,
Ne liput olivat erivärisiä ja raidallis...Sivuaskel,<br />Ne liput olivat erivärisiä ja raidallisia. Ihailin rahastajan näppäryyttä ja nopeutta.<br /> <br />Tähän isän avittamiseen liittyy vielä sellainenkin itsestäni kiinnostava sivujuonne, että sain toimia myös elokuvakoneen käyttäjänä viereisessä työväentalossa. Yhtään elokuvaa ei kyllä niistä ole jäänyt mieleen, mutta miljöö ihmisineen kyllä. Olin aina liian nuorena joka paikassa. Liisahttps://www.blogger.com/profile/15616018772600498195noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12349721.post-33067974301385822432007-02-07T11:24:00.000+02:002007-02-07T11:24:00.000+02:00Himoitsin tuota pienen rahastajatytön laukkua suur...Himoitsin tuota pienen rahastajatytön laukkua suuresti lapsena. Katsoin aina silmä kovana, miten tyttö asetti hoikat sormensa laukun messinkilukolle ja napsautti lukon auki. Ihana napsahdus! Ja ne lokerot, joita tyttö plarasi ja kolikkoaukot, joka kolikolle omansa. Jostain lävestä tupsahti sitten pikkukuitti. Oli se ihmettä, vähän kuin tietokone nyt.<br /><br />Ja näitä lapsille uskottuja töitä Iineshttps://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12349721.post-29917965244328284322007-02-07T08:10:00.000+02:002007-02-07T08:10:00.000+02:00Koulumatkojen linja-autoissa oli rahastajanaiset o...Koulumatkojen linja-autoissa oli rahastajanaiset omaa luokkaansa. Lempinimiä en enää muita muista kuin Muikku, joka oli pitkä ja hoikka, hieman karukasvoinen nainen. Harmaa työpuku ja suikkalakki päässä hän ronksutteli lippuja koneestaan pullea rahastajalaukku uumenillaan. Toinen rahastaja oli pyylevähkö, vaaleatukkainen ja vienohymyinen, joka punasteli herkästi. Täpötäydessä linja-autossa nämä "Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12349721.post-28783899783777921912007-02-06T19:50:00.000+02:002007-02-06T19:50:00.000+02:00Työpaikkoja riitti kun postiautoissakin oli kaksi ...Työpaikkoja riitti kun postiautoissakin oli kaksi miestä töissä ja tavallisissa linjuriautoissa kuski ja rahastaja. Ratikoissakin. Oli outoa matkustaa Leningradissa bussilla. Piti opetella uusi kulttuuri. Täpötäysissä kulkuneuvoissa vain laitettiin tasaraha menemään kuljettajalle matkustajalta seuraavalle eikä aikaakaan, kun sieltä palasi piletti. Olisikohan toiminut Suomessa?Liisahttps://www.blogger.com/profile/15616018772600498195noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12349721.post-37064146503324436032007-02-06T19:04:00.000+02:002007-02-06T19:04:00.000+02:00Muistanpa kakarana Mäntyharjulla asuessani, kun ky...Muistanpa kakarana Mäntyharjulla asuessani, kun kylän väkeä kokoontui maitolaiturin vierelle vaihtamaan kuulumisia ja odottelemaan postiauton tuloa. Postipaketti lennähti ovelta aikamoisella vauhdilla.<br />Menin maailmankaikkeuden viimeisellä postiautovuorolla 90-luvun alulla Vaalasta Puolangalle. Olin ainoa matkustaja. Bussikuski nakkeli taitavasti päivän lehdet heittolaatikoihin.Anonymousnoreply@blogger.com