Haavetar haastoi minut kertomaan kirjoitustilastani. Kas tässä: "Työpisteeni" sijaitsee yläkerran makuuhuoneessa. Kalustus on vanhaa ja paikkaansa hakevaa, koska osa mökiltä tuoduista säilytettävistä kalusteista odottaa uutta paikkaa nyt tässä huoneessa. Vähäinen lokakuinen valo tulee vasemmalta parvekkeelta, jossa ahkeraliisat ja lobeliat vielä kukkivat. Kannettava on aina kiinni johdoissaan vanhan Rautesta aikoinaan poistetun kirjoituspöydän päällä. Edessäni on roosaksi maalattu seinä, jossa on lasteni kuvat. Vasemmalla seinämällä on kapea Ratian puuhylly, jonka päällä on kastekuvat viidestä lastenlapsestani. Oikealle jää kaksi kiinteää pystykomeroa.
Itse pöydälle kertyy kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetontakin. On messinginvärinen pöytälamppu, kello, silmälasikotelo, kolme valokuvaa kehyksissään, langattoman lankapuhelimen laturi, paperiteline ja kaksikin kynätelinettä, iso kynänteroitin, laatikollinen vanhoja dioja katselulaitteineen (
kannattaisiko skannata), täysi paketti tyhjiä CD-levyjä (
täydet ovat kirjahyllyssä), kolme kuuntelun alla olevaa CD:tä,
Könemannin Botanica´s Pocket
ANNUALS&PERENNIALS, sanakirja en-su, puinen CD-levyjen säilytykseen tarkoitettu laatikko täynnä tyhjiä kortteja eri tarkoituksiin, postimerkkejä ja tarroja ja lippuja ja lappuja pienten leikkejä varten. Laatikot pursuavat mukatärkeitä papereita, valokuvia, muistoja, kiviä, aarteita ja muuta pikkutavaraa, joille nämä laatikot ovat osoittautuneet loppusijoituspaikaksi - toistaiseksi.
Pöydän alla jalkotilassa on pärekoppa, jossa on villalankoja ja muovipussillinen käsinkarstaamaani villaa. Karstaamaton villa on siirretty muualle, koska en kädelläni pystynytkään karstaamaan enkä huovuttamaan. Kolme erilaista tuolia. Satulatuoli, tavallinen työtuoli ja vanhanajan puutuoli vuorottelevat istuimina, joissa missään ei ole hyvä istua. Huoneessa on kirjahyllyn lisäksi korkea vanha koivukaappi, joka pelastettiin mökiltä sekä maalinpoistoa odottava vanha sininen sivusta vedettävä puusänky. Ikkunan alle on sijoitettu vielä vanha valkoinen lipasto, jonka tila ei aivan riitä omien lastemme vanhoille säilytetyille leluille. Ne ovat nyt kuitenkin poissa lattialta.
Verhoina on kalastajanlangasta virkattu kappa ja säleverhot. Sängyn päällä nököttää 30 vuotta vanha Pirkko-nukke. Korkean kaapin päällä on iso liuta matrjoshka-nukkeja ja ikivanha kannellinen vedenkuljetuskorvo. Lattialla on lastenlapsille automatto ja raidallinen räsymatto. Seinällä on joskus lahjaksi saamamme kuultokudos ja äitini kirjomasta rikkikuluneesta sohvatyynynpäällisestä tekemäni seinätaulu. Olohuoneesen vievän paljeoven vieressä on valkoinen syöttötuoli. Huone on liian täysi, mutta olen siihen jo tottunut.
Ulkona näen kulloisenkin vuodenajan värisiä koivuja ja pihlajia sekä rannan puolella että etupihalla. Jos nousen seisomaan (
kuten tuon tuostakin teen), näen järvelle ja naapuritalon katon. Kuulen etäältä moottoriliikennetien äänet ja pimeällä näen sen valot. Parvekkeen ovesta vetää jonkin verran. Maiseman katkaisee silmien korkeudella juokseva voimajohto, jota pitkin oravat kiitävät askareissaan silloin tällöin.
Haastan
Neulekirpun,
Myyn ja
Tanssivan harmaan pantterin
kertomaan omasta kirjoitustilastaan, ellei heitä ole jo haastettu.