Ohjelmasta jäi mieleeni yllättävä pyyntö ilmoittaa mahdollisista luonnonvaraisista kissankäpäläesiintymistä. Toinen ohjelmassa kaivattu katoava kasvi oli mesimarja. Molempia esiintyy mökkiseudulla. Pitäisi vain löytää taikakengät, joilla voisin tarpoa pitkin mäntykankaita ja ahoja tarkistamaan, vieläkö niitä siellä on. Saunan verannan nurkalla oleva kissankäpäläpehkomme on siirretty metsäautotien risteyksestä turvaan. Kyllä se näytti viime käynnillä olevan nousemassa. Luonnonvarainen esiintymä se ei kuitenkaan ole.
Kesä on nyt. Sade piiskasi jo tuomenkukat osin alas. Sipulikukat tiputtelevat terälehtiään ja alkavat kuihtua. Ahomansikka kukkii kilpaa lemmikkien ja metsätähtien kanssa. Ja ruohoa pukkaa pikkusateiden jälkeen niin reippaasti, että parhaillaan kuulen ruohonleikkurin äänen ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Pihlaja raottelee nuppujaan. Toivoisin, ettei aivan vielä. Haluaisin venyttää kevättä. Aikaa ei voi varastoida eikä säästää. Mutta kai se on jo pihlajan ja sireenin aika, koska avomaalla kasvanutta uutta kotimaista varhaisperunaakin on jo myynnissä. Aika aikaisin. Miten se kevät menikään niin äkkiä?
Kuvassa on vielä kevään keltaista, kukkansa juuri avaava ikivihreä mahonia.
