Kiristyvää, kiristävää

Pakkanen kiristyi yllättävän paljon viime yönä. Puut ovat kauniissa kuurassa. Ulkolämpötilan voi helposti arvata lämpöpatterien kuumuudesta.

Päivät ovat todella kirkkaita. Kesällä lehtiverho suojaa valon siilautumisen sisälle. Kevättalven vitivalkoisen lumen heijastama valo tuntuu todella liialta. Onneksi säleverhot on keksitty.


Eilisen huippujännittävän jääkiekko-ottelun kaksi erää (1. ja 3.) katsoneena pääsin läheltä näkemään, miten merkittävä asia olympialainen kultamitali urheilufriikeille on. Katsojaluvut kertovat omaa kieltään, lehtien urheilusivujen määrä samoin. Itkevät pelaajat, itkevä yleisö. Hyvä, että osaavat ilmaista tunteensa.

Jälkeenpäin hiukkasen harmittaa, etten muistanut meillä kaapissa olevaa sykemittaria. Ostimme sen aikoinaan Teneriffalta. Ellei nyt aivan turvallisuussyistä, niin mielenkiinnosta se olisi pitänyt hoksata laittaa H:lle. :) Minulla kun on tämä oma kestokiristysjännitykseni, en jaksa enää ylimääräisiä jännittää. No, viikko on saatu alkuun, vaikka sitä kultaa ei tullutkaan. Antaa arjen alkaa. Hyvä Suomi, ja paralympialaisethan ovat edessä.

Korkealta näkee kauas

En ole elokuvafriikki, mutta jotkut elokuvat jäävät mieleen ja ne jaksaa katsoa uudelleenkin. Eilisiltainen As Good as It Gets kuuluu siihen kategoriaan. Mutta elokuvien nimien suomentaminen on todella vaikeaa. Elämä on ihanaa ei mielestäni lainkaan vastaa alkuperäisen nimen viestiä. Vivahteikkaat näyttelijät tekevät kipeästä aiheesta katsomisen arvoisen. Mutta tuo nimi!

Torinon kisojen pienten harmitusten jälkeen (curling-hopea ja Kalle Palanderin huono onni) on hyvä keskittyä vaikkapa lukemaan tai kuuntelemaan jotakin rauhoittavampaa. Itselleni mielenkiintoinen kirja on Merete Mazzarellan Esitettävänä elämä. Opiskelimme yhtä aikaa ja olinpa minäkin aikoinani ihastunut hänen Silvesteriinsä. Oli kuin olisi lukenut omaa historiaansa tietyltä ajanjaksolta. Olen lukenut useita entisen opiskelutoverin kirjoja, mm. Ensin myytiin piano ja Täti ja krokotiili. Voin lämpimästi suositella.

Jääkiekkoa en tahdo jaksaa katsoa, koska Mertaranta pitää niin kovaa ääntä. Minua säästääkseen toissailtana H. laittoi kuulokkeet. Olin juuri nukahtamaisillani, kun yläkerrasta kuului mieheni kovaääninen tokaisu: "Tuli maali!" Saatoin vain kuvitella, että samalla hän nousi sohvalta ainakin kymmenen senttiä ylöspäin. Itse asiassa olen hiukan kateellinen sellaisille ihmisille, jotka pystyvät eläytymään urheiluun niin totaalisesti. Minun on helpompi eläytyä tappion kärsineiden tuntoihin.

Curling , kilkankalkan, tökkis

Curling on askarruttanut sen verran, että piti mennä tuonne kurkkimaan. Uusipaavalniemen uskomattomat taktiikat ja pistepelastukset jäävät varmasti katsojan muistiin. Ennen näitä kisoja en ollut katsonut yhtään peliä. Nyt ko. peli voittaa taitoluistelunkin minun suosikkilistallani.

Noora ja Oskari kävivät eilen kylässä. Tutut leikit ja laulut käytiin läpi. Ja makkarakeitto kelpasi. Ja mummulle jäi keittiön pöydälle muistoksi hienosti kuvioleikelty Nooran piirros. Oskari käytti enemmän aikaansa palikoiden taitavaan torniasetteluun ja moottorisahaakin piti öljytä muutaman kerran. Väsymys vain tahtoo tulla pikkumiehen kaveriksi täällä käydessä, kun ei millään malta nukkua, ei edes vaaka-asennossa kuunnella mitään. Siihenhän saattaisi torkahtaa! Yhtäkkiä kuuden maissa Noora tuumasi: "Minä haluan nähdä isin." Isällä oli tavanomaista pitempi päivä. Oskari sen sijaan olisi voinut vaikka jäädä tänne. Oli mukava kuulla, miten Noora iloisena hyvästeltyään ovelta sanoi äidilleen: "Mummu toivotti enkeleitä!" Vaari olikin jo ehtinyt lähteä töihin.

Sain eilen myös korjatuksi tuohon sidebariin itse tekemäni virheen. Piti vain tutkia template-tekstiä. Sieltä puuttui yksi kenoviiva!!!! :)

Parempi päivä

Viikonloppuun verrattuna tämä tiistai on ollut oikein hyvä päivä. Vaikka yöllä kerran olikin noustava selkää oikomaan, niin aamullinen hiukan edelliskerrasta tehostettu fysio ainakin toistaiseksi tuntuu auttaneen. Ehkä sekin, että on saanut kirjoittamalla purkaa tuntojaan. Eikä tarvitse olla yksin kotona. Aurinkolasit tosin pitäisi etsiä jostakin. Keväinen kirkkaus polttaa silmänpohjia ikkunalasinkin takaa, saati ulkona.

Meillä on aina ollut räsymattoja. Ne ovat äitini tekemiä ja jotkut niistä ovat matkanneet lasten mukana maailmalle. Osa on kulunut risaisiksi, mutta edelleenkin niistä tunnistan tuttuja raitoja tutuista vaatteista. Olenhan itsekin leikannut matonkuteita aikoinaan ja kutonutkin jonkin verran. Ennen vaatteita oli huomattavasti vähemmän. Ehkä ne ovat sen vuoksi jääneet paremmin muistiin. Sain tutun laulun säkeet veljeni vaimolta ystävänpäivänä. Siinä tosin lauletaan uudesta riepumatosta.

...Tästä tällaisesta uusi riepumatto pirtin lattialla maaten rupattaa.
Joskus katsojilta naurun kuulee matto,
joskus huokauksen vain se kuulla saa.
Jos nuo tummat raidat ottaisimme pois,
ei noin kirkkaita nuo vaaleatkaan ois,
Huomaahan sen tämän tästä,
et´ on elo värikästä.
Kuinka riepumatto muuta olla vois...

Niinhän se on. Jostakin syystä tämä laulu tuo mieleeni toisen, ehkä vielä ihanamman laulun Nousee päivä päivä, laskee päivä, kiitää vuodet nuo... No, nythän tämä menee vallan herkäksi, täytynee lopettaa.

Otetaan mittaa, venytetään pinnaa

Viikonloppu oli ja meni. En päässyt postilaatikkoa pitemmälle ja sinnekin sauvojen kanssa. Olkapään kuntouttaminen käy todellakin työstä. Hyvä on, että kuitenkin selvisin kotona omin avuin. H. oli nimittäin pitkällä työmatkalla ja palasi juuri. Ajan kuluksi soitin hyvälle ystävälleni, katselin vanhoja valokuvia ja maalaamiania kortteja, suunnittelin uusia aiheita kirjoitelmiksi, siivosin yhden (!) kirjoituspöydän laatikon, ratkoin pari sanaristikkoa ja muutaman sudokun. Ja kaikki tämä vain kivunhallinnan tähden. Huusholli toki kaipaisi kohennusta, mutta elämä on nyt tätä ja siihen on tyydyttävä. Nukkuisin niin mielelläni, jos selkä antaisi. Unessa on kaikki toisin. Toisaalta on niinkin, että jos pystyisin olemaan sängyssä tai sohvalla pitkälläni, niin olisin jo siihen lopullisesti jäänyt. Asioilla on puolensa.
Televisio tai radio ovat melkein koko ajan auki ikäänkuin kaverina yksin ollessa, ja curlingiin, jonka koomisuutta aluksi vain ihmettelin, olen kai jäänut koukkuun. Siinä on rauhallinen katsojaystävällinen peli. Ei mesota eikä juuri huudeta. Ja menestystäkin taitaa tulla.
Huomenna on taas fysioterapia, päivitetään tilanne.

Parempi otos

Taas se tilhireppana tuli pakkasessa samaan paikkaan näykkimään pihlajanmarjannäköisiä myrkkymarjoja. Nyt sattui kamera olemaan keittiön pöydällä heti saatavilla. Kuva on otettu sälekaihdinten raosta, koska pelkäsin tilhin pelästyvän, jos nostan kaihtimet ylös. Pakkanen -15 astetta ja viima pörröttävät höyhenet.

Kirjoittaminen on hyvää ajankulua, toisaalta tämän bloggaamisen kanssa alkaa tuntua siltä, että kohta (ellei jo nyt) toistaa itseään. Menevämmillä ihmisillä riittäisi asiaa vaikka useampaankin blogiin. Meikäläisellä suurin osa liikkeestä tapahtuu pään sisällä, maisemat muuttuvat vain kuvitteellisesti. Pitempien juttujen aiheita olisi vino pino odottamassa. Kirjoittajakurssilla olenkin kokeillut eri tyylilajeja. Ikä kai kirjoituttaa vuosikymmenienkin takaisista asioista. Esimerkiksi äidin "sattuvat sanonnat" ovat jo poikineet joitakin tekstinpätkiä. Pienten lasten suusta saamme myös kuulla totuuden.

Suomalainen sisu

Eilen tuntui olevan "langoilla" liikennettä tavallista enemmän. Valentine´s Day on pysyvästi asettunut Suomeen ja ehkä muuttunut alkuperäisestä merkityksestään. Etanaposti toi sydänpostimerkillä varustettuja kortteja, sähköposti kirjeitä, kuvia ja kauniita runoja ja kännykkä tekstiviestejä - kuvallisia, lyriikkaa tai selkeää proosaa. Kiitos jokaiselle muistajalle! On niin monia tapoja osoittaa ystävyyttä. Aito ystävyys säilyy pitkään syvänkin nietoksen alla. Tavatessa se jatkaa siitä, mihin edellisellä kerralla oli jääty. Mutta hoitamista vaille jääneet ystävyyssuhteet hiipuvat. Samuus ja tuttuus häviää jonnekin. Tässä yksi kauneimmista eilen saamistani tervehdyksistä.

Ystävyys on kuin perhosen lento,
niin hauras ja kaunis ja ihmeen hento.
Vaan hoivaapa sitä ja huolta kanna,
sen kauniimpaa lahjaa ei elämä anna.

Arki televisiossa on nyt tulvillaan talviurheilua. Välistä jaksaa hiukan katsoakin, mutta vain silloin, jos mukana on joku suomalainen. Minusta curling on mitä koomisinta katseltavaa. Tullee siistiä jälkeä. Sääntöjä en kyllä ymmärrä. Mitähän uusia lajeja voisi vielä keksiä? Tosi vahvaa sisua vaatisi talvilajien kymmen- tai edes viisiottelu. Oikeastaan on ihme, että yhdistetty sisältää vain kaksi lajia. Riittäisihän noita nykyään jo useampia.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ

Kun en ole päässyt kauppoihin kortteja valitsemaan, niin...tässä tulee ison halauksen kera pellollinen auringonkukkia jokaiselle!

Päivän luontokuva :)

Tilhi tuli punakoison myrkyllisiä marjoja maistelemaan. Kamera oli liian kaukana, joten tämän verran jäi näkyviin, kun vihdoin ehdin kamera kädessä takaisin keittiöön. Olohuoneen ikkunassa tosin lentelee ikilintu, puusta kauniisti veistetty. Tuli sekin nyt ensimmäistä kertaa kuvattua. Päivä on mennyt nopeasti. Aamulla oli fysioterapia, sitten kotiin ja H. heti TK:n omalääkärille päivystysajalle pitkään jatkuneen ihottuman vuoksi. Onneksi hän pääsee huomenna erikoislääkärille heti aamusta.

Kullannuput käymässä

Olipa ääntä ja vilskettä kerrakseen, kun pakkassunnuntain piristykseksi pienet Noora ja Oskari piipahtivat meitä katsomassa. Sain samalla apua hiusten kuivatukseen. Onneksi oli sattumoisin ruokaakin sen verran hankittuna, että riitti kaikille. Ja tutut toimenpiteet taas: sydän- ja muumipappavoileivät! Torino taustaäänenä tietenkin. Piirtäminen, hottikatin vetely, mobilet, puupalikkaleikit ja erityisesti mummun lila jumppakuminauha olivat nyt mieluisia leikkijuttuja. Ensimmäisen kerran sai rahalaukku olla ihan unohduksissa koko vierailun ajan! Energiaa lapsilla tuntuu riittävän, olisipa se tarttuvaa. Oskarilla oli hieno tukka. Hän oli käynyt parturissa. Nooran hiukset sen sijaan saavat kasvaa ja ulottuvatkin jo pitkälle selkään. Tällä kertaa hänellä ei ollut prinsessapäivä, vaan tavalliset vaatteet ja aatteet. Tuntui kovasti odottavan kuvataidekurssin alkamista. Sisarukset ovat kuin Pilli ja Pulla: Oskari toistaa Nooran perässä miltei kaiken muuntaen vain k-äänteet t-äänteiksi. Ja puhetta riittää. Heippojen ja oven kolahduksen jälkeen jo unohtunut hiljaisuus laskeutui jälleen.
Illalla sain kuulla, että toiset kullannuput Onni ja Iida olivat olleet hiihtoretkellä. Onni itse hiihtäen äidin kanssa pientä matkaa ja Iida rinkassa isän kanssa peräti 15 kilometriä. Käynee tehokkaasta kuntoilusta. Etelässä oli vähemmän pakkasta. Mukavasti Iida selitti "mummu, mummo, ei", ja paljon sellaista tekstiä, jota puhelimessa en mitenkään ymmärtänyt. Laturetken pienimmän osanottajan kommentteja ne taisivat olla. Kova vauhti kuului olevan vielä päällä. Mariankin kanssa vaihdettiin ajatuksia alkavan viikon kiireistä ja mahdollisista vieraista.

Scheduled outage at 9:00PM PST.

Taas näkyy olevan tuo otsikon uhka päällä varoituskolmioineen. Mutta täytynee kuitenkin ilmoittautua. Pakkanen on hiukan hellittänyt otettaan, -13 tänä aamuna. Koivut ja muutkin puut kuorruttuvat kuurakermaan. Kaunista, vaikka värejä puuttuu, sävyjä riittää. Viime yö oli taas jo edellistä helpompi. Mutta kyllä mieli askartelee öisin valvoessa ihmiskehon kummallisuuksissa. Mikä kumma voi lihakset kierryttää kuin pullakranssin aineksiksi? Kramppaa joka suuntaan kiskoen. Eilispäivän posti toi ensimmäisen ystävänpäiväkortin. Abiturienttien viimeinen kouluviikko on siis menossa. Nuo kaksi asiaa liittyvät mielessäni yhteen. Samoin urheilulomien alkaminen. Etelä-Suomessa penkkareiden ja vanhojen päivän jälkeen alkoi aina hiihtoloma. Muuttaessamme pohjoisemmaksi meni vuosia, ennen kuin totuin uuteen rytmiin. Nykyään elämää rytmittävät aivan muuta asiat, yksinkertainen vaatimaton arki. Eilinen Kotikadun jakso oli kiinnostavaa katsottavaa, kun olin juuri itse tutkinut vastaavaa aihetta oman sukuni menneisyydestä.

Kultahiput

Pakkanen on pitänyt pihdeissään ja kirkas aurinko kirveltää silmiä. Blogspotilta sain viestin, että koko systeemi olisi outage tänään. Kokeilenpa silti, tapahtuuko mitään. Taaskin voin menettää "ainutkertaisen" postauksen, mutta rohkeana uskallan ottaa sen riskin. H:lla oli työpäivä ja minulla omalääkärikäynti. Jatkamme entisen kaavan mukaan ainakin kuukauden. Olkapää kuntoon, samat tropit. Äiti soitti juuri sillä hetkellä, kun olin seisomassa TK:n ilmoittautumisluukulla. Onneksi hänellä ei ollut kiireellistä asiaa. Provosoimani vanhat muistelot tuntuvat poikivan aina vain uusia palautumia. Onhan se hyvä asia, että pää pelaa. Itseäni harmitti tänään tuntuvasti, kun en lääkärin vastaanotolla muistanut millään Voice Massage-sanaa. Aina ei voi tietää kuten ei voi voittaakaan. Torinomitaliveikkaukset kuullostavat hurjilta. Radio kun on melkein koko ajan auki, sieltähän niitä suolletaan päivät pitkät. Tietenkin voisi välillä vaihtaa asemaa.

Lumikiillettä

Eilen ei onnistunut postaus mitenkään. Saa nähdä, miten nyt käy. Muutenkin tuntuu olevan sekaisin koko Blogspot. Kuvaa blogi ei huolinut mitenkään ja tekstikin katosi ja taas ilmestyi ja taas katosi.
Tämä on nyt uusi kokeilu. Pakkasta on 23 astetta ja kirkkaus alkaa voittaa. Tuo kuva on otettu keittiön ikkunasta sisältä. Ihmeen selvästi kiteet kiiltävät näinkin.

Hottikatti sai kyytiä

Mummun kengät liikkuivat varovasti Nooran ja Oskarin jaloissa eilen illalla heidän leikeissään. Hottikatti oli lasten mielestä Monnin näkoinen, vain häntä uupui. Olisiko se sittenkin Pekka? Oskari olisi halunnut lötkökissaa tiputella alas portaita. Se leikki piti evätä, koska kauranjyvät olisivat pian löytyneet väärästä paikasta.
Kerhossa oli saanut tehdä yhden toivomuksen. Noora oli toivonut, että Suomessa olisi kaikilla hyvä olla. Siinä meille vanhemmille mallia. Oli se meno illalla sen verran äänekästä, että pari Skype-puheluakin jäi huomaamatta. Kiitos kuitenkin muistamisesta jäljenjättäjille. Kone oli jäänyt auki ja koneenkäyttäjät olivat kuuluvuusalueen ulkopuolella. Tänään on taas fysio edessä. Viime kerralla käsi kipeytyi. Saa nähdä, miten tänään käy. Eilisen päivän tuiskutti lunta, nyt auringon kehrää verhoaa utumainen harso. Taitaa tietää lisää lunta.
Nukkumaan mennessä tuli sirpaleitakin, siskolta saamani vihreä skooli meni rikki. Tuoneeko onnea?

Tikit poistettu

Pakkasta, harmaata, eilisestä kirkkaudesta ei tietoakaan. Iida kurkistelee kalenterista. Noora ja Oskari vanhempineen tulossa illalla pistäytymään, näyttämään uutta menopeliä. Laitetaan kuvaksi edes valoa ankeuteen. Keväinen vuohenjuuri, kotoisin muuten Järvenpäästä. Ja nyt on mentävä ottamaan jotakin särkylääkettä, jos vaikka hiukan auttaisi.