Postin metkut

Olen ehkä joskus maininnutkin, että traditionaalista etanapostikirjeenvaihtoa käy kanssani yleensä vain Kela ja KYS. Toki muutakin postia tulee sattumoisin. Tänään oli laatikossa kaksi kirjettä KYSistä. Ei sen kummempaa, toisessa ajanvarausmuutosilmoitus toukokuulle. 

Sen sijaan toinen KYS-kirje ei ollutkaan minulle. Ajattelin, että postinjakaja jo tietää, mihin laatikkoon sen sortin kapeat kuoret menevät. Olihan katuosoite sama! Tekevälle sattuu ja H. sai lisäaskelia viedessään kirjeen viereiseen taloyhtiöön.

Olimme palaamassa fysioterapiasta. Tunti passiivista olkahartiapyöritystä ja nyt sitten olen jääpussi olalla. Maltti on valttia tässä asiassa. Siksi hiukan ihmettelinkin, miten paljon teimme. Mutta uskon olevani tosiammattilaisen käsissä.

Kuvassa aavistus keväästä hangella pihakoivun alla.

Hiljainen tienoo, hämyinen maa

H:n oltua kolmatta päivää kiinni töissä tiiviisti, olen aikuisten oikeesti tullut huomaamaan, mikä aarre kumppani on. Jos ja kun huonovasenkätinen jäykkäselkäinen jotakin pudottaa lattialle, niin siihen se jää. Ei voi mitään. Sama juttu yläsuuntaan. Hartiatasoa korkeammalta en saa jääkaapistakaan mitään. Pyysinkin nyt aamulla häntä nostamaan tarvittavat muonat minulle sopivalle nostokorkeudelle. Terveselkäiselle tällainen operaatio olisi ollut helppo juttu, mutta minut se yllätti täysin. Tuki on tarpeen joka suunnalta.
Onneksi vaalihössötys loppuu tällä erää tänään. Hohhoijaa sitä sanailua ja liirumlaarua, josta ei tulkitta tahtonut selvää saada. Astutaan normaaliin päiväjärjestykseen, mutta pelkäänpä, että kohta kuviot rikkoo ns. Torino-huuma, jota tuntuu jo olevan ilmassa.

Pientä lämpöä pitää

Huomenna pitäisi alkaa fysioterapia. Saa nähdä, miltä oikea hartia näyttää minua jo viisi vuotta hoitaneen terapeutin silmin. Haavalaput on vaihdettu, eivätkä pienet tähystyshaavat näytä tulehtuneilta. Päivä kerrallaan hissunkissun. Jos lämpö ei laske, on joka tapauksessa käytävä lääkärissä. Kovia ovat leikkausreissut valmiiksi uupuneelle. Muutkin kivut tuntuvat provosoituneen. Käyn kuitenkin päivittäin vilkaisemassa mahdolliset mailit ja lukemassa joitakin blogeja. Kirjoittaminen on vähäisempää tällä erää. Mielenkiinnolla olen vielä seurannut kaksintaistelua Halosen ja Niinistön välillä, vaikka ääneni olenkin jo antanut. Kumpikaan ei tunnu vastaavan suoriin kysymyksiin suoraan. Kyllä- ja ei-kysymykset ovat siis pois pelistä. Kysyvät kun pitäisi vastata ja päinvastoin. Ovat siis tavallisia suomalaisia molemmat. Tai ainakin joskus olleet...pellonkin laidalla.

Kovia - pakkaset ja kivut

Mutta ei muuta kuin yritetään hiukan taas aloitella. Itse olkapää ei ole kipeä, mutta sama vanha selkä. Eipä tahdo päästää sängystä eikä sänkyyn. On kokeiltu hissillä ja ilman. Päivät ovat pitkiä, mutta vain suhteellisesti. Kovasti aina odottaa seuraavaa päivää, olisikohan se jo parempi. Se siitä sairaskertomuksesta. Mukavaa on ollut kuulla Iidan oppineen sanomaan mummo ja vaihtaa ajatuksia puhelimitse lasten, ystävien ja siskojen kanssa ja varsinkin Onnin. Valitettavasti kännykän pitäminen korvalla on tässä vaiheessa liian rasittavaa pitemmän päälle. Lankapuhelimessa on onneksi kaiutin. Yhteyksissä on ollut häikkää tänään pitkin päivää. Saa nähdä, onnistuuko tämänkään lähettäminen. Kuvassa kataja. Välistä vertaudun siihen, toisinaan taas en.

Kotiin eilen

Elonmerkki löytyy täältä.

Pressanvaali kesken

Eivät liehuneet liput eilen saloissa, vaikka oli vaalit. Nuorilla perheillä taitaa olla niin kiire, että sellaiset asiat jäävät huomaamatta. Eikä minusta ole lipunnostajaksi. Illansuussa H. palasi työreissultaan ja sain vilkaistuksi sähköpostit. Ja ladatuksi koneelle runsaasti pilvikuvia. Lauantai oli kirkas päivä ja hetkittäin taivaankansi oli aivan upea. En ole aikaisemmin niin paljon taivaalle katsellutkaan kuin viime aikoina. Kun on liukasta eikä pääse ulkoilemaan, niin kerkeää vilkuilla yksin ollessaan taivaalle sen seitsemän kertaa. Monta kertaa laitoin kameran jo pois, mutta kohta taas taivas näytti entistä upeammalta. Ja kamera käteen. Ei sitä entisenlaisilla kameroilla sellaista tuhlausta...
Ylihuomenna on edessä se sairaalareissu, joten en täällä käy enkä näy varmaankaan ihan heti. Peukut pystyyn, että kaikki menisi hyvin!

Unettava vaalitentti

Liekö eilisen hieronnan syytä vai varhaisen aamuherätyksen? Joka tapauksessa illalla nukahdin kesken kiivaan (?) vaalikeskustelun. En siinä tietenkään mitään menettänyt, koska olin jo käynyt äänestämässä. Mutta jos tuleekin toinen kierros... Näillä leveysasteilla on nyt marraskuiset kelit l. lämpötila nollan tietämissä ja tiet peilijäiset. Lehtikin on vielä laatikossa. Onneksi on noita ilmaislehtiä, lukemattomia tankattavaksi aamukahvipöydässä. Kyllä aamuinen lehdenlukukin on yhdenlainen addiktio, toki paremmasta päästä. Muuten, siellä hieronnassa tunsin itseni oikein ATK-guruksi, kun sain neuvoa mm. Skypen käyttöä ja yritin selittää, mitä blogit ovat. Kiitos kuuluu omille neuvonantajilleni! Ja tuo kuva tuo onnittelut päivänsankareille. Kesää ja valoa kohti olemme menossa kaikesta huolimatta. Ks. Runotyttö.

Venäläisten joulu

Tänä aamuna uskaltauduimme vastarannan kylpylään pitkästä aikaa. Tiesin, että nyt siellä olisi tilaa, koska naapurimaamme jouluvieraat lienee jo palanneet kotimaahansa. Monta venäjänkielistä kylttiä näkyi vielä, mutta muuten oli väljää. Vesi oli mielestäni normaalia viileämpää. Ehkä se oli juuri vaihdettu tai tarkoituksella viileämpää runsaan käytön vuoksi. Tässäkin kaupungissa oli yli tuhat venäläistä lomalaista. Vesijuoksuvyö oli siis pitkästä aikaa käytössä. Saa nähdä, mitä lihakset sanovat huomenna. Eilen kävin suorittamassa kansalaisvelvollisuuteni eli äänestämässä ennakkoon. Kumppani on nimittäin huomisesta sunnuntai-iltaan työmatkalla ja itsekseen liikkuminen liukkailla saattaa olla arvaamatonta. Parasta ennakoida pakolliset menot.

Siinä se mennä hurahti

Prinsessaiässä oleva Noora kauniine kampauksineen ja Oskari reppuineen ja parin oman lelun kanssa tupsahtivat seuraksemme ennen puoltapäivää. Ei olisi kuulemma ovelle asti tarvinnut vanhempien tulla. Minua hiukan jännitti, miten ruoka sopisi heidän makuunsa. Oli mukava kuulla Nooran kommentti, että "olitpa osannut tehdä samanmakuista perunamuusia kuin kotona. Ja lihapullatkin ovat melkein samanmakuisia". Parasta olivat kuitenkin sydänleivät Nooralle ja muumileivät Oskarille, jotka meidän keskinäisessä kielenkäytössämme tarkoittavat vastaavilla piparkakkumuoteilla leikattuja tavallisia leivänpalasia. Kerran tuli leikkiin ryhdyttyä, niin se jatkuu ja jatkuu. Leikkien kirjo vaihteli leikkiruuanlaitosta, palapelien kokoamisesta, palikoilla rakentelusta kirjeiden "kirjoittamiseen" ja esikouluaapisen kanssa lukutaitotapailuihin. Mummun korulaatikko on myös joka kerran yhtä kiehtova. Noora saa pitää muovihelmiä kaulassaan ja rintarossia rinnassaan mummun ja vaarin luona. Nappikorviksetkin ovat ihanat. Eivätkä yhtään purista. Akvaariokalojen ruokinta kuuluu rutiineihin, mutta ensimmäisen kerran alakerta Oskarin mielessä muuttui jättimäiseksi akvaarioksi ja hän itse monniksi, jota minun piti runsaasti ruokkia. Olipa meillä rattoisa päivä!

Leikkikavereita tulossa

Lisää taidetta tiedossa, sillä Noora ja Oskari ovat tulossa käymään kahdestaan. Vaan enpä vielä tiedä, kiinnostavatko paperit ja värit tällä kertaa. Vai Prismaleikki. Rahasalkku on aina yhtä kiinnostava. Se on sisareni joskus kirpparilta ostama entisajan linja-auton rahastajan salkkua muistuttava ruskea olkalaukku metallisine lukkoineeen täynnä pahvisia ja paperisia leikkirahoja. Vanhoja muovikorttejakin on joukossa nykyajan vaatimusten mukaan. Nykyäänhän vaaditaan aina kuittaus kaupassa, ainakin Nooran mielestä. Itsekin olen huomannut joskus kaupassa tai apteekissa, että odotan kuittia kynä valmiina kädessä, vaikka olisin maksanut selvällä rahalla! Korttipeli on kohdallani ainakin mennyt selkäytimeen saakka. Jatkoa seuraa, jos jotakin erikoisempaa keksimme. Hyvää alkanutta työviikkoa!

Kuuset kierrätykseen

Loppiainen oli ja meni. Oli piispanvihkimistä, Sound of Musicia, mäkiviikkoa, presidenttipeliä. Maailmalla tapahtuu koko ajan mahdottoman paljon asioita, joista pääsee näkemään vilauksen TV:n ruudun kautta silloin kun jaksaa. Eilen oli mielenkiintoisinta katsoa Taidekappelin rakennusprojektiohjelmaa. Upea rakennus upeine akustiikkoineen. Olin yksin ja sain vaihtaa kanavaa mieleni mukaan. Välillä keräilin pois jo joitakin joulukoristeita. Tänään on tarkoitus riisua kuusikin enkeleistään. Kyllä monet olivat jo viikolla ulkoistaneet kuusensa, koska pieni kuusikko seistä törötti autopaikan luona hangessa. Mielenkiintoista oli havaita, että joulukuuset näyttävät pienenevän kooltaan vuosi vuodelta. Josko ensi vuonna olisi jo pullokuusen aika?

Kutsu käy

Puolen vuoden jonotus oikean olkapään leikkaukseen on pian ohi. Jos se nyt toteutuu. Tänään tuli kirje ja päivämäärä 18.1. Tunteet ovat ristiriitaiset, koska fysiatrikipulääkärini on sitä mieltä, ettei kannata leikata ja ortopedikirurgi minut sinne jonoon vihdoin keväällä laittoi. Aikanani kirjoitin paljon tauluun ergonomisesti huonossa asennossa. Muistan, miten jo työaikana eräässä joulukahvitilaisuudessa kättä särki kovasti. Lisäksi olen ainakin kaksi kertaa hiihtäessä kaatunut oikean käteni päälle jäiseen rinteeseen. Miten tähän nyt osaisi oikein suhtautua? Menen sairaalaan joka tapauksessa tuolloin ja viisaammat sen asian kai ratkaisevat. En ole vuosiin oikealla kädelläni pystynyt tekemään juuri mitään kivutta. Huovutusjututkin ovat jäissä. Fysioterapiaa on tehty viisi vuotta putkeen eikä se siitä ole parantunut. Venytykset ovat auttaneet selän ja jalkojen lihaksiin. Silti olen kipua sietäen yrittänyt pitää lihaskuntoa yllä terapeutin ohjauksessa. Luulisi käsikirurgin näkevän tilanteen parhaiten. Kaikki kuvat ja lausunnothan ovat siellä. Laitan siis käteni ristiin ja toivon, että kaikki menee parhain päin. Jokohan nyt alkaisi pilkottaa taivas sininen takaa pilvien?

Iltaa odotellessa

Tänään minulla on harvinaisen myöhään fysioterapia-aika, vasta 16.30. Saa nähdä, miten silloin vielä jaksaa tehdä harjoitteita. Lämpötila on siinä nollan tietämissä, hiukan pakkasen puolella. En siis yrittänytkään ulos liukkautta peläten. Muutaman sanan vaihdoin Arjan kanssa. Hän oli saanut flunssan jouluvierailta. Onneksi meiltä ovat flunssat ohi tältä erää. Saa sitten myöhemmin nähdä, pitääkö influenssarokote sen taudin loitolla. Pankeilla ja lehdenmyyjillä ja operaattoreilla tuntuu olevan kovaa kisaa keskenään. Puhelimen soidessa melkein arvaa, mitä on odotettavissa, jos vieras numero soittaa.

Kirjoittajakurssikin jatkuu, olin syksyllä ajatellut sen loppuvan jouluun mennessä. Ensimmäisenä taas vapaa aihe, kaksi liuskaa, kiitos. Ajattelin ensin tarjota runonpätkiä ruodittaviksi, mutta lopulta kallistuin taas proosaan. Otsikkona Kuriiri. Saatatte ihmetellä, mistä mahdan kirjoittaa. Se seikka paljastunee aikanaan. On tässä muutakin jännitettävää, tärkeämpää kuin jotkut tekstinpätkät. Kuvan rakennuksessa ensimmäiset juttuni kirjoitin. Jokunen sinikantinen vihko on tallellakin ja yhden aineen muistan kirjoittaneeni otsikolla Minusta tulee myyjätär.

Uuden vuoden ensimmäinen päivä

Raketit alkoivat paukkua eilen iltapäivällä neljän maissa ja meteli jatkui harvakseltaan yömyöhään. Välillä tuntui, että ihan seinustalla olisi ritissyt. Puhelin piippaili tekstareita ja soikin pari kertaa. Puolin ja toisin vaihdettiin toivotuksia uudelle vuodelle. Itse katselimme rauhassa televisiota. Mika Kaurismäen Honey Baby oli karulla tavallaan mielenkiintoinen. Ja siinä puhuttiin venäjää! Yhdentoista kieppeissä kävimme nukkumaan, tosin sattuneesta syystä korvatulpat korvissa. Koska ajokeli oli heikohko, etelään matkaajat olivat mielessä. He olivat päässeet turvallisesti kotiin. Anteron soittaessa olin juuri plaraamassa joulukuvista epäonnistuneita otoksia pois. Etelässä olikin loskakeli. Onneksi Onni sai kokeilla hiihtämistä kunnon pakkasessa. Oskarillakin oli tänään mummulle tärkeää asiaa. Heti ajattelin hänen kertovan hiihtämisestä, mutta eilen hän oli ollut katsomassa ilotulitusrakettien ammuntaa. Korkealle olivat lentäneet. Nooraa tuntuivat tähtisadetikut viehättäneen enemmän. Ovathan ne kauniita katsella ja lasten mielestä jännittäviäkin pideltäviä. Taitaa meidänkin lapaslaatikossa olla vielä tallessa sellaiset lapaset, jotka ovat hiukan palaneet tähtisadepuikon metallin kuumuudesta vuosia sitten. Punavalkoiset isomummun kutomat.
Muuten, en tehnyt yhtään uudenvuodenlupausta.