Sadetta, aurinkoa, sadetta...

Tämä päivä (vasta aamupäivällä) aloitettiin tomerasti aamukävelyllä pitkästä aikaa. Mutta hankalaa oli. Sitten puoliltapäivin olikin sovittu taas yksi asuntoesittely. Ei sopiva. Koska eilisen lymfahoidonkin jälkeen tänään tuo kävely ollut tosi vaikeaa, niin kävimme vihdoin ostamassa sen vesijuoksuvyön. Joko huomenna tai ylihuomenna kokeilen tuossa rannassa, tulisiko siitä mitään. Tosin oikea hartia ja käsi ovat niin kipeät, että pelkään, ettei sekään luonnista. H. lähtee huomenna taas muutamaksi päiväksi töihin, joten toimeen on tultava l. ruokavarastot kävimme myös täydentämässä. Ja olisi jääkaapissa tuoreita raparpereja, kun vain joku jaksaisi tehdä niille jotakin. Jospa huomenna? Mukava uutinen oli, että vesirinkelit olivat olleet mummun mieleen. Ja että Marian Madridin matka oli onnistunut hyvin. Ja että ensi viikolla saamme pikkuvieraita kotikaupunkia kauempaa. Isoveljen kuvakin oli mukava yllätys. Tulisikohan minullekin vastaavanlainen ripustus, jos vain suostuisivat korjaamaan tuon ahtautuneen olkapään? Uusia laseja ei vaan kuulu. Olivat Saksassa hioneet oikean linssin vääränlaiseksi. Eli ne piti lähettää takaisin sinne. Tiedä häntä, miten kauan kestää taas.

Viilenevää

Vielä näkyy alkukesän raikas vihreä kaikkialla, kun ollut kylliksi kosteutta. Sunnuntaina saimme Esteri-siskon vieraaksi pitkästä aikaa. Ohjelmaa päivään tuli, kun Noora kuultuaan, että isotätikin on paikalla, kutsui meidät kahville. Siinä vierähti se iltapäivä välillä pienin sadekuuroin. Aamulla oli sen verran aurinkoista, että päätimme käväistä mökkiretkellä. Sisällä oli 17 astetta, oli laitettava oikein hellaan tuli, että tarkeni pistellä jauhelihakeittoa. Kukat katsastettiin ja digikuvattiin. Juhannusruusussa ei kukkia vielä valtoimenaan, vasta muutama. Näin vierähti tämä maanantaipäivä.
Eilen neuvoin siskolle blogintekoa. Tänään osasin asentaa counterin toiseen blogiini, tosin piti kysyä apua administraattorilta. Tuli mailiin todella ystävällinen vastaus ja nopeasti.
Tervetuloa Maria takaisin matkalta!

Juhannuksena pilvipoutaa

Hyvää juhannusta meille kaikille!!!!!!!

Tein sen sittenkin

Heräsin kolmelta ja kapusin ylös ottamaan uniapuja. Ei niin aikaisin voi nousta. Niinpä heräsin vasta kahdeksan maissa. H. oli jo kahdet kahvit keittänyt ja valmiina lähtöön: mökille. Nythän on juhannusaatto. Sää näytti suosivan, joten eväät mukaan ja matkaan. Lämmin kesä otti meidät vastaan. Taas piti ruohoa hiukan lyhentää, mutta minä pystyin ainoastaan sauvojen kanssa kävelemään, ensin lenkkareilla (ei hyvä), sitten kumisaappailla (parempi). Tuvalle en tahtonut mennä, koska kukaan ei ole siellä siivonnut. Harmittaa, kun kukkapenkit hukkuvat timotein ja muun heinän alle. Mutta kun ei voi kitkeä, niin ei voi. Luonnonkukat kyllä kukoistavat ilman mitään hoitoa.
Saunan lämmitimme ensimmäisen kerran tänä kesänä. Ensin tuntui, etten mitenkään pysty menemään edes sinne, mutta päätin kuitenkin yrittää. Hiukset sain pestyksi seisten H:n valellessa vettä sopivalla tempolla. Konstit on keksittävä. Näin muuten rupikonnan, ovat siis tallella edelleen. Ja ihan minua varten tuvan edessä oleva juhannusruusupensas avasi ensimmäisen nuppunsa. Heti kotiin palattuamme alkoi ukkostaa.

Hoidot ovat raskaita ...

Lauantai ja sunnuntai ottivat voimille, vaikka hyvätkin puolet oli molemmissa päivissä. Eilen oli sitten taas "hoitopäivä", ja tänään "maksetaan" siitä. Jäsenkorjaaja irrotteli jumittuneita lihaksia aika voimallisesti, mustelmille asti. Heti hoitopöydältä päästyä ja jonkin aikaa sen jälkeen kaikki on OK, kunnes lihakset tajuavat, että , Hei, meille on tehty jotakin epätavallista, sopimatonta. Ja siis ne alkavat kiskoa takaisin minkä jaksavat.

Kyllä on taas tänään tuntunut, että onkohan tästäkään mitään hyötyä. Kolme kertaa olen käynyt. Nyt ei ole uutta aikaa, voin ensi viikolla soittaa. Hoitajan mielestä kannattaa yrittää, mutta itse nämä päätökset on tehtävä.

Pieni kävelylenkki tuli kuitenkin helteessä tehtyä ja mummulle soitettua. Onneksi on jo ilta ja luontoilta TV:ssä. Minun lempiohjelmani. Valitettavasti se tulee niin harvoin.

Mummu siellä jo tuntui odottelevan Esteriä ja pohdittiin tulevia 85v. juhlia. Aikaa vierähti siinäkin tovi. Sain kuulla, että oli kotimaisemissa ollut poikkeukselliset tulvat. Sateestako?

Viileämpää kuin eilen

Kyllä kannatti eilinen mökkireissu, kun sain kuulla käen kukkuvan ensimmäisen kerran tänä kesänä. Tosin aluksi en oikein erottanut ääntä, kun tavanomainen jokakertainen ruohonleikkurin pörinä oli peittää tuon ihanan kevätkesäisen äänen. Ja kielot olivat puoliksi kukassa, siellähän niitä riittää kymmenien metrien levyinen vyö ympäri jo rakkaaksi käyneen Käpälämäen. Mutta rankka ukkoskuuro osui juuri mäen kohdalle. Olimme takkatuvassa tuli takassa ja ehdin silmänräpäyksen verran luulla, että takkatulen valo jotenkin leimahti, mutta se olikin salama ja heti jysähti. H. oli selin ja todella säikähti, kun ei havainnut välähdystä. Mutta onneksi ukkosrintama oli vain hetken siinä kohdalla ja rankkasade alkoi ja raikasti tukahduttavan ilman samalla kastellen vastaleikatun pihan.
Siis hyvä päivä minun asteikollani. Toimme lakanat ja pyyhkeet pesuun. Paluumatkalla oli helppo poiketa ruokaostoksilla kirkonkylässä. Korpijärvelläkin on taas avattu lähikauppa! Vielä emme tsekanneet sen valikoimia. Antero on juossut yöllä Anjalankoskella Jukolaa, Maria jo perillä lomamatkallaan. Lähdemme Miikaelin luokse Nooran ja Oskarin seuraksi siksi aikaa kun remonttihommassa tarvitaan neljä kättä!

Raskas päivä takana

Raskas päivä takana. Fysio ja lymfa tai joku muu saivat aikaan mulle huonon olon, siis päänsäryn muitten kipujen lisäksi. Kolmeen neljään kertaan olen tänään ollut pitkällään. Aamulla ensin ylös puoli viisi ja takaisin sänkyyn puoli seitsemän, ylösnousu ei siis helpottanut oloa. Uusi yritys ylös puoli yhdeksän ja ihan ulos asti kävelemään, mutta ei apua. Ruokaa lämmitin ja lähdin kuitenkin H:n kanssa sovittuun asuntojuttuun. Poikkesimme samalla Nooraa ja Oskaria katsomassa. Olivat innoissaan esitellessään kerrossänkyään. Saimme kahvit. Kauppaan ei sitten enää mitenkään jaksanut poiketa. Ja kotona taas pitkälleen. Ei tässä nyt Buranat auta...
Serkulta oli tullut Saksasta viesti, että on huomenna lähdössä kohti Suomea. Isomummu sattui soittamaan juuri kun tulimme sinne kyläpihaan, Noora ei halunnut jutella, Oskari kyllä, mutta oli kuuntelupuolta se puhelu hänelle. Onkohan tämä huono olo siitä kipulääkkeestä. Taidan jättää huomenna ottamatta, jos ei koske päähän sitten, niin siitähän se sitten mahdollisesti johtuu. Tällainen päivä olisi saanut jäädä väliin. Marialle enkeleitä matkaan!!!!!!!!

Paljon mahtuu päivään

Herätys oli tavanmukaisen aikainen, kun illalla olin nukahtanut telkkari auki. Sitten harjoittelin taas tätä blogijuttua. Huom. Uutta (sidebar). Olin tosi ylpeä, kun osasin ihan itse ilman kirjoja ja ohjeita, siis vain päättelemällä. Piti laittaa herätys kännykkään, että muistin lähteä lymfaan. Sitä ennen Onni ehti soittaa, että olivat turvallisesti kotona reissultaan. Kortti oli ehtinyt vain päivää aiemmin. Kiitos Onnille hienosta mummun kuvasta. Oli mukava jutella, kaikesta en ihan saanut selvää, mutta melkein. Vaarin kanssa olisi pitänyt voida myös jutella, mutta hänpä istuikin parasta aikaa junassa matkalla kotiin.
Nyt olemme taas molemmat kotona, sää leppeä kesäinen ja olo kohtuullisen helppo hieronnan jälkeen. Maria on lauantaina lähdössä vuorostaan reissuun Epsanjaan. Hauska yhteensattuma, että Kaarina tyttärensä ja poikansa perheiden kanssa on myös menossa juhannukseksi Espanjaan. Onpa mitä seurata, kun tämä oma elämä on aika rajoittunutta, mitä tulee liikkumiseen. Autolla sentään pääsee kohtuullisia etapinvälejä. H. on väsynyt yönylimatkasta, mutta kotona saakin olla väsynyt.

Päiväykset ei pidä paikkaansa

Nyt on keskiviikko. Enkä kirjoittanut tänne mitään eilen, vaikka se niin väittääkin. Eli nuo päivämäärät ei pidä paikkaansa, menevät varmaankin Amerikan malliin, vaikka olen muuttanutkin tuota kellonaikaa. Tutkittava lisää kun jaksaa. Vihdoin aamulla viideltä alkoi sataa. Eilinen oli jo niin raskas ja hiostava, ettei jaksanut mitään tehdä. Satoi niin rankasti, että irrotti pihlajankukat melkein kaikki. Valkosireeni oli vielä sitkeä, mutta oksat viistävät melkein maata.
H. lähti töihin kello 8 ja minä samalla ovenavauksella omalääkärin luo sen seitsemän asian kanssa. Sainpahan vähän tutustua, kun taas vaihtui. Elokuussa on tarkoitus pitää kaikkien hoitavien tahojen yhteisneuvottelu minä mukaanlukien, siksikin oli tarpeellista edes tavata. Muuten sitä ollaan tuolla terveydenhuollossa "vain pinkka paperia", jota kukaan ei jaksa lukea eikä ehdikään.
Yhdeltä menen vielä fysioterapiaan, joka keskeytyy kesäloman ajaksi. Nyt on viimeinen kerta tätä jaksoa. Ehkä iltapäivä on sitten helpompi sen venytyksen jälkeen. Kokeilen kivunhoitoa nyt eräällä "humpuukituotteella", kaikki keinot ovat sallittuja, sanoi se lääkärikin kysyessäni hänen mielipidettään. Auttaispa tämä edes 5%!!!

Asuntoja katsomassa

28 asteen helteessä kävimme nyt illansuussa katsastamassa kaksi kerrostaloasuntoa. Pyytävät aivan mahdottomia hintoja. Ei tästä mihinkään haluaisi lähteä, ennen kuin on pakko.

H. pesi tänään ikkunat, minä kaksi verhoa ja joitakin villaisia. Kaksitasossa on se etu, että täällä alakerrassa on viileä nukkua helteelläkin, mutta nuo portaat, kun rankaan pistää...

Useilla naapureilla alkoi loma ja pihalla on ihmisiä, aikuisiakin, päiväsaikaan. A:n kanssa juteltiin pihakoivun alla pitkät tovit puolen päivän aikaan. Hän oli ollut kolme viikkoa poissa täältä.

Pitkästä aikaa etsimme rentoutuskasetit ja minä testasin niiden vaikutusta. En päässyt alkua pitemmälle, kun nukahdin. Se siitä rentoutuksesta, mutta päiväunet tulevat aina tarpeeseen. Oli siinä lääkkeelläkin kai oma osuutensa, että sain unen langasta otteen. Aivot kelaa melkein koko ajan, mistä seuraavaksi keksisi hakea kipuun helpotusta.

Kesä oli lauantaina tänä vuonna

Nyt kirjoitetaan harmaalla, kun taivaskin tummuu tummenemistaan. Eilen oli aurinkoinen hellepäivä ja kesänaloitusmökkireissu tuli tehtyä. Vein mennessä punaisen pelargonian ja neljä valkoista lobeliaa saunan edessä olevaan pataan. Hassua hommaa itse asiassa maksaa kukista, kun siellä oli vuorenkilvet, narsissit, lemmikit, tuomet ja pihlajat, ja valtavat määrät pikkuorvokkeja kukassa. Ja monia muita lajeja. Kaupunkilaisten touhuja nämä kukkalaatikko- ja kukkapatajutut. Vaikka olenkin lypsyjakkaralta lähtöisin, olen tainnut vuosikymmenten mittaan kaupunkilaistua. En tosin tykkää shoppailusta, vaikka olisi aikaa. Liikkumisen vaikeudesta se varmaan johtuu, koska kirpparit kyllä kiinnostaisivat. Etsin niiltä kadonnutta lapsuuttani, nuoruuttani eli sellaisia esineitä, jotka minulla on ollut, mutta menneet rikki. Muutaman ohuenohuen venäläisen teelasin olen löytänyt. Enpä juuri muuta. Toisille kyllä löydän. Odotimme tästä sunnuntaistakin helteistä, mutta ihan on pilvessä koko taivas. Tosin melko lämmintä. Ja minä pesin auton siitepölystä puhtaaksi. Pumppasin kaivosta vettä, viskelin auton päälle ja vahallisella pesuaineella jynssäsin. En välittänyt kivusta. Hyvä minä! Nyt se eilinen kyllä tuntuu...liikaakin. Siksi tulin testailemaan HTML-taitojani.

Yökyöpeli

En minä tavallisesti ole tässä koneella näin yöllä. Nyt tulin ottaneeksi vahvaa kipulääkettä ja sillä tuntuu olevan vain piristävä vaikutus. H. jo nukkuu tuolla uniaan. Ajattelin tulla blogiin hiukan aikaa kuluttamaan.
Aamupäivä oli pilvinen, laitoimme lenkkarit jalkaan ja teimme (huom!) yli tunnin reissun tuolla puru-hiekkaradalla. Taisi olla liikaa, koska oli otettava tuo vahva lääke. Tahtoisin olla rajaton, mutta rajat on ja selvät.
Äiti kertoi Juhanin olleen olkapääleikkauksessa, en ollut edes kuullut sen vammautumisesta viime kesänä. Sana ei kulje, ellei itse jaksa kysellä. Sakarinkin polvi on kuulemma kipeä. mutta on töissä.
Huomiseksi olisi luvassa lämmintä, mutta ei meistä taida olla mökille menijöiksi. Ainakin tämä viikko on mennyt niin.
Mitenkähän Onnin ja Iidan reissu menee ja Miikaelin remontti edistyy?

Viideltä ylös tyyneen aamuun

 

Tänään on ollut oranssin värinen päivä. Heti aamusta paistoi aurinko, oli tyyntä ja siis melko viileää. Ensimmäisen kerran tänä kesänä laiturille ei loiskutellut vettä. Heti aamulla  H. ehdotti, että lähtisimme käymään mökillä. Mutta ei sitten jaksanutkaan lähteä. 

Kävimme ruokaostoksilla, ja samalla ostimme etu- ja takapihan kukkalaatikoihin taimet. Eteen petuniat ja lobeliat, taakse jo perinteiset ahkeraliisat ja lobeliat. Ostimme myös yhden kolmikukkaisen amppelikukan. En vain muista niistä yhdenkään kukan nimeä. Kesäkukkien nimet on melkein joka kevät opeteltava uudelleen

H. jäi laittelemaan kukkia laatikoihin ja minä kivusta välittämättä suuntasin ratin takaisin keskustaan Korttelimuseolle. Kipuryhmän tämänkertainen kokoontuminen oli siellä. Mukava paikka. Oli hassu tunne, kun astui yhteen rakennuksista, vastaan tulvehti aivan sama tuoksu kuin mökillä on aina keväällä. Siis joutaa mökki museoksi... Piha on nyt nätti.

Aurinkoista, mutta tuulista

Eilinen meni kylmän aamupulahduksen voimalla iltapäivään asti melko mukavasti, kun olin saanut nukutuksi ihan koko yön pitkästä aikaa! Sitten olikin jäsenkorjaajan vuoro "irroitella" lihaksia. Muistona monta mustelmaa.
Illalla sain Marian Skypen päähän, olikin monta asiaa jutusteltavana ja kului ne hetket mukavasti. Onnin isäkin soitti samaan syssyyn, että matkakuumetta on hiukan pikkumiehellä.
Kävin aamulla taas tuossa rannassa.Laituri on osittain veden alla ja tositosiliukas. Kylmä auttaa jonkin aikaa. Tänään oli taas silmälääkäripäivä. Paineet ennallaan, ei vielä tippoja. Näkökentät entisenlaiset. Uudet lasit vain, monitehot, kun olen niihin tottunut vuosien mittaan. Sain hyvityksenä alle puoli vuotta sitten hiottujen fokaalilinssien hinnan. Mutta kyllä silti tulee kalliiksi nämä minun vaivat. En sentään uusinut pokia, vaikka olisi mieli tehnyt. Kumma juttu, että silmälääkärikin kyselee Anteron ja Marian perään. Kai me olemme jo niin tuttuja, kun vuosikaudet on jo samalla lääkärillä käyty.

Uusi viikko, alkaako kesä

Koivu näyttää täysilehtiseltä, tuomi on jo kukkinut ja eilinen sade huuhtonut ne kukat maahan. Pihapihlajan nuput ovat aukeamaisillaan. Ollut nukkumisten suhteen hankalaa l. väsyttää.
Eilen Noora ja Oskari olivat äitinsä kanssa täällä muutamia tunteja, H. oli Joensuussa työmatkalla. En tällä kertaa jaksanut aloittaa Prisma-leikkejä, piti vain pötköttää sohvalla. Lauantaina kävimme ystäviemme nuorimmaisen lakkiaisissa tuossa lähellä ja sieltä lähdimmme suoraan soittamatta em. miniän syntymäpäiville yllättäen. Puhelimet eivät olleet mukana juhlissa, niinpä päivänsankari eikä kukaan muukaan ollut kotona. Jätimme ruusun odottamaan kotiinpalaajia.
Perjantaina laitettiin muutama kesäkukka etupihalle, laatikot ammottavat vielä tyhjyyttään. Ahkeraliisat kun eivät kestä pakkkasia. Ne menestyvät pohjoisparvekkeellakin hyvin.
Onni jutteli illalla pitkät jorinat puhelimessa, on lähdössä perheineen ihan ulkomaille kohtapuoliin lomareissulle.

Rytmit sekaisin

On aamuyö. Aloitin eilen uuden kipukynnyslääkkeen ja se väsytti päivällä niin kovasti, että nukuin sohvalla pitkään. Nyt ei ole tullut yöllä uni ja ajattelin laittaa tekstiä tänne. Kohta menen takaisin sänkyyn.

Eilen oli viileää, mutta ei kuitenkaan satanut. Kävimme H:n kanssa puru-, nykyisin hiekkaradalla kävelyllä. Ei tuntunut kovin pahalta ja tuli pieni ihana hiki. Sitten järveen taas hetkeksi. Yhtä asuntoakin kävimme katsomassa, mutta siinä oli portaita ennen kuin pääsi hissiin. Etsintä jatkuu...

Mummun silmä tuntuu jo paremmalta, kun tikitkin on poistettu. Oli kahvilla, kun soitin. Siis tällä kertaa lyhyt puhelu, yleensä ne kestävät semmoisen 40 minuuttia, kun muistellaan menneitä. Etupiha on kauneimmillaan kevätkukista. Takana on ruoho jo kerran leikattu.

Hyvää viikonloppua blogin seuraajille!

Alussa taas kivun kanssa

Olinpa siellä polilla taas käymässä ja fysiatri näytti lannerankakuvia. Onhan siellä vikoja, ahtautta, nivelrikkoa, mutta ei tarpeeksi! Ei leikattavaa, tuettavaa. Olen ollut viime aikoina mahdollisimmman paljon ilman tukiliiviä, etteivät surkastuisi loputkin selkää tukevat lihakset. Sanoi heti, että en saa olla kokonaan ilman. Ketä tässä uskoo? Reumalääkäri ehdottomasti suositteli olla käyttämättä, ja edellisellä kerralla sama fysiatri samoin.

Sitten kävimme kaupassa ostamassa uuden kahvinkeittimen. Entisestä hajosi tippalukko. Ostimme kyllä samalla ruuatkin ja sitten kipinkapin fysioon tunniksi temppuilemaan tasapainolaudoilla mm. Apteekin kautta kotiin uusi kipulääkepurkki kädessä. Tätähän tämä on.

Ehdimme juuri syödä ja olimme ns. jälkkärikahveilla, kun ovikello soi. Oli mukava, kun S. pistäytyi meitä katsomassa. Hänellä ei tosin ollut paljon aikaa, mutta sen verran, että ehti vaihtaa vähän kuulumisia. Kiitos visiitistä! Sää on kolea näin kesäkuun 1. päiväksi ja vesikin tuntui tositosiviileältä aamulla seitsemän maissa. Jospa tästä taas toivun...