On jo lokakuu. Aika tuntuu laukkaavan. Uutisten seuraamiseen menee liian paljon aikaa eikä niistä tule hyvä mieli, mieluummin huoli. Postilaatikko on pari kertaa viikossa täynnä toinen toistaan suurempia mainoslehtiä. Kilpailu on armotonta. Jokohan sitä lakkaisi maksamasta paperilehdestä? Sen uutiset kun tuppaavat olemaan eilisiä. On se aika kallis biojätepusseiksi taiteltavaksi.
Aamut aukeavat pehmeään usvaan kietoutuneina. Postilaatikkoreissulla pihlajien ja syreenin alla on kuin sataisi kastepisaroiden luopuessa lehdistä. Laituri ei enää ehdi kuivua päivän aikana, vaikka usva ja pilvet karkaavat kauas. Aurinko porottaa matalalta, mutta ikkunatuntuma narraa. On jo pukeuduttava kunnon vaatteisiin. Sitten tuleekin liian kuuma aika pienestä liikkumisesta. Siitä pääsee helposti tuossa järvessä. Tänään vielä uskalsin käydä kastautumassa.
Ruska on huikaisevan kaunis. Vasta muutama puu on puoliksi lehdetön, joten syksyn siveltimen sävyjä riittää. Kirkkaimmin ne hehkuvat vasten kuusikon vihreää. Jättipalsamit kukkivat edelleen, joten pakkasta ei ole vielä ollut. Se yksittäinen lumikuuro jäi Puijon laelle ja sen eteläpuolelle ja suli melkein heti. Tässä kohden lumihiutaleet ja ruskalehdet kieppuivat kilpaa ilmassa, mutta maahan ei jäänyt mitään valkoiseen viittavaa.
Ei tuosta lankapuhelimestakaan osaa päästää irti. Ja miten tämä yhteiskunta sitten pyörii, kun palvelimet takkuavat ja sähkökatkot toistuvat? Viimeksi eilen olin yhdessä puodissa, jossa kassa ei toiminut. Olisi pitänyt olla käteistä ja tasaraha, jos halusi jotakin ostaa. Jäi ostamatta. Samoin aiemmin kesällä torin alla.
Ikävämpiä digiongelmia ovat olleet kadonneet sähköiset lähetteet. Asiakas menee puoli vuorokautta paastottuaan laboratorioon eikä sieltä löydykään tietoa, mitä kokeita pitäisi ottaa. Kello on aamuseitsemän eikä lähettävää lääkäriä tavoiteta. Kahvihammasta pakottaa. Kotiin siis. Asiaa selvitään puhelimitse, osapuolet syyttävät toisiaan. Lopulta tunnustetaan, että jonkin päivityksen yhteydessä lähetteitä on kadonnut. Aloitetaan sama asia alusta.
Aurinkoista syksyä!
Ennen syytettiin tietokonetta virheistä, ikään kuin ne toimisivat omia aikojaan. Minäkin tavan takaa soitin pojalle ja kysyin, että mitä tietokoneeni on taas tehnyt. Poikani tavallisin vastaus oli, että ei mitään. Hän oli varma, että minä olin tehnyt jotain koneelle, kuten asia olikin.
VastaaPoistaNykyisin kun kauppaliikkeissä koneet prakaavat, ei korvaavaa järjestelmää löydy. Kukkosten rinkelikaupassa käytettiin laskutoimituksissa kynää ja paperia.
Sitä vähän ihmettelen, ettei käteiskaupassa yleensä kelpaa viisisatanen ja sataseenkin suhtaudutaan nurjasti. Vasikään minulle sanottiin yhdessä kuppilassa, ettei satasella voi maksaa. Olin jo kerännyt annoksen lautaselle ja meinasin sanoa, että pitäkää tunkkinne.
Hyvin on syksy tuunannut tuon toiseksi ylimmän kuvan.
Kalevi,
PoistaOn tämä elämä todella mennyt näiden koneiden kanssa pelaamiseksi. Kysyy pitkää pinnaa, kun päivitysten jälkeen kaikki ei sujukaan kuten ennen. En pidä lainkaan tästä Windows kasista. Sen verran olen seurannut tietokonelehtiä, että ei moni muukaan ole siihen ihastunut.
Rahaa ei yleensä enää näe missään. Kerran rautakaupassa yksi jonossa edellä oleva asiakas halusi maksaa viiskymppisellä. Se tutkittiin tarkkaan koneella ja jotakin häikkää siinä olikin. En jäänyt katsomaan, miten asia lopulta selvisi. Nykyään käyn niin harvoin kaupoissa, että en oikein tahdo osata laittaa kortteja oikealla tavalla maksupäätteisiin.
Eilen täällä vielä paistoi aurinko, mutta tänään on oikeastaan tuntunut ensimmäisen kerran kolealta syksyltä. Valolla on suuri merkitys. Onneksi nuo keltaiset lehdet vielä valaisevat.