10. toukokuuta 2014

Hitaasti hyvä tulee


Kovin pitkään viipyy koleus. Edellisten postausten ojien sulamistilanne ei ole muuttunut kovinkaan paljon varjopaikoissa. Jotakin uutta sentään. Västäräkki on nähty jo reilu viikko sitten ja ihmetelty pikkulintujen kevätlaulantojen hiljaisuutta hyytävässä tuulessa. Viimeksi katselin telkkää lammella ja ajattelin, onkohan lintujen höyhenpuvusta otettu mallia uusiin teknisiin vaatteisiin.

Eilisten ja viimeöisten sadekuurojen jälkeen tämä aamu oli vihdoin erilainen. Koko metsä raikui lintuelämää ja pitkään kukkivien valkovuokkojen rinnalle olivat nousseet ketunleivät. Ja rantojen ruttojuuret. Tuomen kukkanuput ovat jo melko isoja. Yllättäviäkin lintuääniä kuunnellessa harmitti, ettei tullut lapsena koulussa opeteltua niitä kunnolla. Kasvit opin paremmin, koska piti kerätä se 120 kasvin kokoelma. Ei silloin ollut tosin mitään äänitteitä ja vanhemmilla oli varmaankin tärkeämpää tekemistä. Luonto oli ja me elimme sen keskellä. Ei siitä tehty suurta numeroa. Koulussa opetettiin kasvioppia ja eläinoppia. Kuvamuistan lintuja ja senkin, etteivät ne silloin kiinnostaneet.

Merkittävimmät luontoelämykset olen kokenut korvessa. Älänteen kaunis kuikkapari, poikasiaan ruokkivat kalasääsket, karhunpennun näkeminen metsätiellä. Hirven kanssa miltei kasvotusten olen ollut tässä kaupungissa. Yksi on juossut vauhkona ihan tuossa rannassa. Tuli kai mieleeni siitä, kun kuulin uutisista Seinäjoen keskustan karhusta.

Mainitsemani kohtaamiset ovat vain muistikuvia, hyviä sellaisia. Nyt pilaisin tällaiset kohtaamiset yrittämällä ottaa niistä valokuvia. Kaikki pyritään nykyään kuvittamaan. Usein sanoittaminen olisi parempi vaihtoehto. Itse teen sitä samaa. Bloggaamisen alussa ei liittänyt tekstiin lainkaan kuvia, sitten yhden pienenpienen. Vähitellen suuremman ja lopulta useampia kerrallaan. Jopa joskus videopätkänkin.

Mistä tulee hyvä? Toivottavasti alkavasta kesästä.




Eteläpiha ei kerro kevään etenemisen totuutta. Norjanangervo on saanut nauttia auringon lämmöstä ja siksi kukkii näin varhain. Koivujen hento vihreys sen sijaan on muuttunut kellertäväksi, ehkä pitkään jatkuneesta kuivasta ja kylmästä jaksosta johtuen. Lehdet ovat vielä hiirenkorviakin pienempiä.

10 kommenttia:

  1. Tunti sitten olet tullut pihalle. Minua jäi askarruttamaan se lampi. Täällä rannikolla on sankka sumu ja ulkosaristossa tuskin näkee kättään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalevi,
      Iso-Valkeinen. Täällä oli eilen pilvistä ja hiukan astuikin välillä. Illalla auringonlaskun jälkeen taivas liekehtivä ja nyt aamulla on satanut.

      Poista
  2. Toivotaan, että kesän tulo ei kestä kovin kauan. Meillä alkaa vaunukausi torstaina jolloin suunnataan kohti Karstulaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KooTee,
      Miltei lumettoman talven ja kevään koleuden takia kesäisiä päiviä ei täällä ole ollut oikeastaan kuin yksi.
      Lumettomuuden ja koleuden takia kevät tuntuu edistyvän todella hitaasti. Ehkä tämä sade nyt jouduttaa. Vaunuillessa kesäisempi sää olisi miellyttävämpää. Tai ei minulla ole juuri kokemusta. Oikein hyvää vaunukautta teille!

      Poista
  3. Täytyypä pakata mukaan laukullinen lämpöä ja päivänpaistetta kun lähiaikoina sinne kotikonnuille matkaamme. Tuntuu, että on pakko lähteä ja jättää talvipesä. Sellainen on tämä muuttolinnun sielu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simpukka,
      Kesää ja valoisuutta kohti mennään. Tervetuloa muuttolinnut ja todellakin kannattaa pakata kesäsäätä mukaan vaikka auton täydeltä.

      Poista
  4. Minä tässä mietin samaa, että miksi blogi ennen pitkää muuttuu enemmän ja enemmän kuvalliseksi. Ehkä sanottava loppuu, ainakin omalla kohdallani on niin käynyt. Tai sitten netti on vaan niin visuaalinen juttu, että siihen sulaa mukaan huomaamattaan, laiskuuttaankin, kun se kuva nyt on vaan helpompi ottaa kuin tuottaa sanoja.
    Aurinkoista ja lämmintä kevättä, kesää odotellessa, ja mukavaa äitienpäivää sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirokko,
      Mukava huomata, etten ole yksin ajatuksineni. Ihme, että olen näinkin kauan jaksanut tänne jotakin raapustaa. Kuvat puhuvat puolestamme tarvittaessa. Se onkin ihan ok, jos pääsee liikkumaan ja kuvaamaan erilaisia näkemisen arvoisia paikkoja. Minä olen vähentänyt kumpaakin, siis kirjoittamista ja kuvaamista. Tästä blogin pitämisestä ei saa tulla pakkopullaa.

      Mukavaa äitienpäivää myös sinne!

      Poista
  5. LIisa,
    etkös säikähtänyt metsätiellä näkemääsi karhunpentua?! Lähistöllä todennäköisesti kuljeskeli myös emokarhu. Hui!
    Kaikki blogianti, niin kuvat kuin tarinat, on tervetullut! Kiittäen Laila

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Delilah,
      Kyllä se hätkäyttää, mutta olimme autossa. On vähän hakusessa nyt blogbaaminen. Johtuu uusista laitteistakin osin. Eikä paikoillaan istuminen tee yhtään hyvää selälle.

      Kuviakin olisi, mutta pitäisi saada ne kätevästi pienempään kokoon. Sään suhteen viimeinen vuorokausi on ollut täällä todella erikoinen toukokouiseksi vuorokaudeksi. On satanut paljon vettä, tuullut kovaa ja aamupäivällä satanut räntää. Luonto kyllä kaipasi vettä, mutta kohtuudella kiitos...

      Poista

Kommentoi sinäkin!