29. lokakuuta 2013

Kun ei sanotuksi saa



Oppilaiden hälistessä minulla oli tapana alkaa puhua hiljaisemmalla äänellä ja lopulta vaieta tyystin. Viimeistään siinä vaiheessa oppilaat hoksasivat, että opettajalla saattoi olla jotakin asiaa heille. Yleensä se toimi hyvin. Ei tosin aina. Ehkä olisin voinut lopulta vaikka poistua luokasta sanomatta sanaakaan. Ei sentään, koska valvontavastuu esti. Huutamaan minusta ei koskaan ollut eikä ole.


Hiljaisella äänellä puhuminen tarttuu ainakin pieniin lapsiin. Isommat lapset hoksaavat aika pian, ettei heidän tarvitse alkaa kuiskailla tai supattaa, jos keskustelukumppani on tilapäisesti puhekyvytön. Puhekipsissä ei saisi edes kuiskata, koska se rasittaa äänihuulia aivan yhtä paljon kuin puhuminen. Joutonomina olen jo kauan käyttänyt ääntäni hyvin vähän ja siksi olin unohtanut, että flunssaisena tulee säästää ääntään.

Ääntä tulisi hoitaa. Onhan se ihmisen ominta minuutta. Viikonloppuna ääneni nimittäin yllättäen katosi.  Toisaalta on ihan terveellistä ja hyödyllistä kokea, millaista seurustelu on ilman puhekykyä. Kynä ja paperi kädessä  pitää pitää vuorovaikutusta yllä, koska itsekeksimäni viittomat eivät oikein mene perille eikä fläppitauluakaaan ole. Jos olen luonnostaankin hiljaisen sorttinen, mykkänä tunsin seurassa kutistuvani entisestään. Ilma tuntui olevan sakeanaan sanoja ilman minuakin. 


Edellisessä postauksessa mainittu talvi on näköjään peruttu. Vain aivan vähäisiä lumilämpäreitä näkyi ojissa ja linja-autopysäkkien kohdalla niillä seuduilla, jossa lumentulo oli ollut runsainta. On tullut istutuksi auton ratissa ja pelkääjän paikalla satoja kilometrejä. Ja vastapainoksi tanssituksi villasukkasillaan innokkaiden ikiliikkujien kanssa. Lumentulo pakkasineen sai joutsenet liikkeelle. Varsinaisina joutsenbongauspäivinä en niitä nähnyt, mutta perjantaina kyllä. Kymmenien joutsenten näkeminen pellolla einehtimässä on aina sykähdyttävä näky. Ja talvea tietää myös harsokorennon ilmaantuminen sisätiloihin. Lehtipuut ovat täällä jo  miltei alastomia. Viimeisinä värivaloa talviajan hämärään tuovat lehtikuuset siellä täällä.



Joutsenbongaus BirdLife Suomi

Maailman STROKE-päivä 29.10.

8 kommenttia:

  1. Yliopistossa luento alkaa vasta akateemisen vartin jälkeen. Kuopiossa opetti yhteiskuntatieteitä mm. Hanne Laitinen (mies). Jos joku tuli luennolle myöhästyneenä, hän lopetti puhumisen ja tuijotti opiskelijaa, kun tämä asteli paikalleen. Arvaat, ettei tilanteeseen herkästi toista kertaa halunnut.

    Syysluutia koivut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalevi,
      Niin alkaa. Aikoinaan minulla oli tuo akateeminen vartti aikaa kiirehtiä Kampinkadulta Kruunuhakaan luennolle. Aika usein myöhästyin vähän. Opin hyvin verbin ´myöhästyä´ taivutukset ja aspektimuodot, koska opettaja vaati aina selityksen. En oikein voinut töistäkään lähteä aikaisemmin. Silloin ei ollut vielä joustavaa työaikaa, jotta olisi voinut mennä aamulla aikemmin töihin.

      Koivikot ovat tällaisenaakin kauniita. Rungot pääsevät esittäytymään.

      Poista
  2. Minusta tuntuu, että lapset ovat nykyisin kovaäänisempiä kuin ennen. Johtuneeko päiväkotien suurista ryhmistä, joissa on huudettava saadakseen huomiota. Vai tuntuuko minusta vain siltä, kun nykyään harvemmin olen kouluikäisten kanssa tekemisissä.

    Koivu on kaunis puu kaikkina vuodenaikoina, talvellakin. Pakkasaamun huurteisia koivuja odotellen.....










    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seita,
      Saattavat olla. Vastaan näin, koska aika kultaa muistot. Lapsethan ovat erilaisia siinä kuin aikuisetkin.

      Äskeisellä kävelyllä aisti hiipivän pakkasen, vaikka lämpöasteita vielä onkin. Tuuli on tuima.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poistin vahingossa tekstin. Uusi yritys: Onko äänesi palautunut? Muistan hankalan kurkunpääntulehduksen monta vuotta sitten. Silloin piti vaieta monta päivää. Emsersuola oli vanhan ajan lievitys käheyteen.

      Täällä on ollut monta lämminta päivää, mutta aamulla maassa oli kuuraa. Onneksi ennustettu syysmyrsky tuli hyvin lievänä toissa yönä.

      Poista
    2. Olivia,
      Kiitos kysymästä. Kyllä ääneni on osittain palannut, mutta säästeltävä sitä on. Äänenmuodotuksessani on ollut häikkää jo 70-luvulta saakka. Kävin Helsingissä asti foniatrilla. En kyllä muista, että siitä olisi ollut mitään hyötyä.

      Onneksi se myrsky ei osunut kohdalle. Eilen aamulla täällä oli kuura maassa ja auton ikkunat jäässä. Päivästä tuli huikean kirkas ja kuiva siivouspäivä. Nyt on sateinen sää taas. Päästiin jo marraskuuhun. Hyvää huomista pyhäinpäivää!

      Poista
  4. Kaukaisilta kouluvuosilta muistan, että paremmin sai itsensä hyvin hillitsevä opettaja tunneillaan kurin säilymään ja oppilaat kuuntelemaan kuin naama punaisena huutava.
    Liisa, hyvää pyhäinpäivää Sinulle myös!
    Laila

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!