6. maaliskuuta 2013

Vaihdokkaat


Muistan lapsena lukeneeni kotona kirjahyllystä Elvi Sinervon romaanin Viljami Vaihdokas. Tämä palautui mieleeni lukiessani äskettäistä uutista vauvojen vaihtumisesta synnytyssairaalassa. Googlaamalla löysin tämän kuvauksen aikansa merkkiteoksesta. Tuo vanha kansikin näyttää tutulta. Minne on kirja mahtanut joutua? Onko kadonnut samoille teille kuin elämäni  ensimmäinen lahjaksi saamani kirja Pieni runotyttö?

Itse asiassa en muistanut koko kirjasta muuta kuin sen nimen. Ei vaikuttanut varsinaiselta lastenkirjalta. Ei meillä kukaan vahtinut, millaisia kirjoja luimme. Lukemaan opittuani luin kirjahyllystä mitä käteen sattui. Kansakoulussa oli myös pieni lainakirjasto, josta sai muistaakseni lainata kotiin enintään kolme kirjaa kerrallaan.

En muuten ihmettele lainkaan, että vauvat saattavat vaihtua sairaaloissa. Olen itse kerran sairaalassa joutunut "vaihdokkaaksi". Se oli vielä sitä aikaa, jolloin luulin, että voisin saada käsittämättömään kipuuni apua päivystyspolilta. Siellähän on valtava kiire ja potilaita kuljetetaan tutkimuksiin ja takaisin koko ajan. Oikein ilahduin, että kerrankin alkaa jotakin tapahtua, kun minua alettiin kärrätä jonnekin tutkimukseen.

Kyselin hoitajalta, mihin olimme menossa ja  miksiköhän he kuvaavat pääni. Selkäkivun vuoksi olin sairaalaan lähtenyt. Ei tullut mieleenkään, että minua luultiin aivan toiseksi henkilöksi. Vasta kuvauksen jälkeen jossakin vaiheessa lääkäri kertoi, että kuvattavaksi piti viedä yli eräs kahdeksankymppinen potilas ja pyysi anteeksi. En ollut tuolloin vielä kuuttakymmentäkään täyttänyt, joten asia piti ottaa huumorin kannalta. Minähän olin nuori ja nätti. Pappani sanoin:

Ennen minä olin nuori ja nätti. Nuoruus jätti, mutta nätti jäi.

22 kommenttia:

  1. Minäkin muistan hyvin tuon kirjan nimen, sisällöstä en mitään, nyt kun katsoin linkkiäsi. Liian varhain käsiin eksynyt kai, kukapa niitä lukemisia olisi siihen aikaan vahtinut.
    Jännä miten luottavaisia ihmiset vielä ovat, kukaan ei tarkista rannekkeesta vauvan nimeä. Minäkin katsoin vain eka kerralla mitä siihen olivat kirjoittaneet, pelkästä uteliaisuudesta, en tarkistaakseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirokko,
      Nyt jos lukisi tuon kirjan, saattaisi jotakin ymmärtääkin. Nykyiset pienten lasten vanhemmat ovat tarkkoja siitä, mitä kirjoja heidän lapsilleen saa lukea.

      Kyllä sitä sairaalassa ja synnytyslaitoksella luottaa olevansa hyvissä käsissä. Nyt kai sitten rannekkeeseen tulee viivakoodi. Ei se on sen varmempi, ellei sitä tarkista. Tässä tapauksessa oli outoa, ettei tarkistusta tehty, vaikka äiti ääneen ihmetteli vauvan ulkonäön muuttumista yön aikana. ??

      Poista
  2. Taitavat olla tarkempia taalla, silloinkun kun kayn vaan verikoetta ottamassa, joka kerta kun siirryn paikasta toiseen, henkilolta toiselle, tarkastetaan nimi, osoite ja syntyma-aika. Sairaalassa kun harvoin olen kaynyt, on silloinkin aina kaikki tarkastettu useaan otteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hélène,
      Verikokeissa ja muissa kokeissa käytäntö täällä on seuraava:
      1. ota vuoronumero ja odota vuoroasi
      2. kun pääset sisään, esitä Kela-kortti
      3. näytteenottaja kysyy syntymäajan ja ottaa näytteen

      Lääkäriin ilmoittautuessa kysytään nimi, osoite ja kaikki muutkin tiedot, kuten kuuluukin. Olen joutunut olemaan sairaalassa niin paljon, että monenlaista sattumusta on ehtinyt osua kohdalle.

      Poista
  3. Kyseinen vauvojen vaihto saa varmaan aikaan monenlaista muistelua äitien keskuudessa.
    Tyttäreni syntymätietokortissa vuonna 1968 hänet oli ensin merkitty pojaksi - eli rasti oli väärässä ruudussa.
    Minä ja sisarukseni yhtä lukuunottamatta synnyimme kotona, joten vaihdokkaita ei meidän suvusta löydy! Se laitoksella syntynyt muistuttaa ihan liikaa meitä muita.:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rosina,
      Inhimillinen tekijä l. erehtyminen on aina olemassa, oli tekniikka mukä hyvänsä. Toivottavasti tuosta väärässä ruudussa olleesta rastista ei ollut haittaa väestökirjanpidossa. :)

      Minä en muuten tiedä, missä olen syntynyt (paikkakuntaa lukkuunottamatta). Äiti ei kertonut koskaan lapsena eikä vanhempana kysellessäni muistanut mitään ko. ajasta. Olisi mukava tietää esim. paino ja pituus yms.

      Poista
    2. Liisa,
      saisitkohan tietoja Kansallisarkistosta?
      Kysyin sieltä vuosia sitten lähempiä tietoja syntymästäni ja sainkin vastauksen, joka maksoi melkein 30 euroa!
      "Vaasan läänin synnytyskertomuksiin sisältyvän L:n kunnan kätilöpiirin ilmoituksen mukaan äitini synnytti minut kotonaan kello 01.10."
      Päivämäärä ja vuosi olkoon tässä mainitsematta. :))
      Pituutta eikä painoa kerrottu!
      Äiti muistelikin, että synnyin pimeänä syysyönä.

      Poista
    3. Kiitos, Rosina, vinkistä. Saman läänin alueella olen minäkin syntynyt.

      Poista
  4. Suuressa sairaalassa on toisina päivinä aikamoinen vilinä, joten erehdyksiä ja informaatiokatkoksia voi syntyä. Saan toistuvia hoitoja toiseen silmään ja olen huomannut, että lääkäreillä ja hoitajilla on tietyt rutiinit ennen toimenpidettä. He kysyvät esimerkiksi joka kerta, onko kyseessä oikea vai vasen silmä. Potilastiedoista ilmenee, kumpaa silmää hoidetaan, mutta rutiinikysymykset vähentävät erehdysten riskiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olivia,
      Näin on ja pitääkin olla. Erehdykset ovat inhimillisiä ja tilastollisesti kai ihan siedettävissä lukemissa. Se ei kuitenkaan lohduta potilaita, joiden kohdalle vakavat erehdykset sattuvat. Esimerkiksi leikkaussaleissa.

      Aurinkoista viikonloppua sinne. Täällä on napakka pakkanen (-15) ja aurinko paistaa. Sitkeä flunssa ei vain ota loppuakseen.

      Poista
  5. Paranemista, Liisa. Sipulimaito ja hunaja ovat entisajan torppeja. Joskus nekin tuntuivat auttavan. Hunajaan luotan itse ja sekoittelen sitä teeheni joka ilta muutoinkin. ***
    On aika hätkähdyttävää kuulla, että vielä nykyisinkin vauvat voivat vaihtua! Totta varmasti on, että hoitohenkilökunnalla on kova kiire jatkuvasti ja virheitä voi sattua.
    Olen kuullut kerrottavan, että potilaalta on erehdyksessä leikattu pois terve munuainen sairaan sijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laila,
      Kiitos, sipulimaitoa keittelin juuri tänä aamuna. Kummallinen tauti tämä, eilen luulin jo olleeni voiton puolella, tänään taas en. Soutaa, huopaa... Maanantaina on omalääkärille aika onneksi. Päivystykseen en lähde, taas.

      Siis lisää osaavaa henkilökuntaa, kielitaito kohdalleen esimerkiksi. Media rummuttaa näitä erehdyksiä, yleisön osastoissa lehdistä voi lukea kiitoksia sairaaloiden henkilökunnalle.

      Poista
  6. Tuon pappasi lauseen tulen muistamaan ja sitä tarpeen tullen käyttämään :)

    Hauska katsoa tuota Angry Birds -kakkuasi. Vieläkin hauskempaa oli syödä sellaista muutama viikko sitten Bangkokissa tulokahveillani lähikonditoriosta minulle varta vasten ostettuna. Yksi paikalla olleista thaimaalaisita kertoi, että hänen lapsensa, ei vielä kaksivuotiaskaan, osaa pelata Angry Birdsiä vaikka ei osaa vielä puhuakaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mm,
      Oliko se ihan tämä samainen Fazerin tuote? Olvikin osasi ottaa osansa. Eiköhän bruttokansantuotteen kasva näiden oheistuotteiden vuoksi?

      Näillä täppärinatiiveilla selaaminen ja selaaminen on jo hallussa. Tahtovat pikkusormillaan puristella lehtien kuvia isommiksi ja liikkeelle. Olen minäkin kokeillut pari kertaa ko. peliä. Merkillinen on tuo minulle vieras pelien maailma.

      Poista
    2. Kyllä se oli ihan paikallinen S&P:n vihainen lintu.
      Pelistä vielä. Oli hassua myös istua Bangkokin yllä Skytrainin kyydissä, kun vieressä naputeltiin tuota vihaisten lintujen peliä... En muista, oliko silloin kyse NOKIAn kännykästä...
      Tuon kakun kuva:
      http://www.snpfood.com/uploads/product/_source/1359511937-%20%E0%B8%9F%E0%B9%89%E0%B8%B2%E0%B8%AB%E0%B8%A5%E0%B9%88%E0%B8%AD%20%E0%B8%99%E0%B9%88%E0%B8%B0.jpg

      Poista
    3. mm,
      Ei aivan yhtä vihainen tuo sikäläinen lintu. :)

      Poista
  7. Ikävä kuulla, että sinulla on sairautta. Luin useammankin tekstisi taaksepäin, kun en ole aikoihin käynyt täällä enkä kyllä juuri muuallakaan kiireiden vuoksi. Minutkin on kahdesti vaihdettu toiseen potilaaseen. Herää vain kysymys, kuinka usein lääkkeet vaihtuu!
    Siskolle syntyy kaksoslapsenlapset Pääsiäissaarille ihan kohta ja ne lapset eivät varmaan opi tuntemaan kokonaista mummoa : D

    Kadonneet kirjat keljuttavat, varsinkin jos on hyväuskoisuudessaan jollekin lainannut eikä niitä ole koskaan palautettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mayo,
      Niin käy kuin on käydäkseen. Pitkittyessään asiat mutkistuvat. Kyllä lääkkeiden kanssakin saa sairaaloissa olla tarkkana. Nykyään on jo niin, ettei sairaaloista edes löydy kaikkia lääkkeitä, vaan on vietävä omat mukana. Ja sitten on rinnakkaisvalmisteita, jotka eivät näytä tutuilta ja ne tuodaan annosteltuina. Potilaan on oltava aika hyvässä kunnossa, että pystyy varmistamaan edes oman lääkityksesnsä.

      Skypelle tulee varmaankin käyttöä sisarellesi.

      Onneksi kirjoja saa uusia, jos haluaa. Mieluummin pitäisi karsia entisiä. Joillakin kirjoilla on vain jokin syvempi merkitys elämässä, kuten mainitsemallani ensimmäisellä lahjakirjalla. Haluaisi pitää juuri sen ikioman kappaleen.

      Aurinkoista sunnuntaita kirpeästä pakkassäästä. (miinus 17 astetta vielä nyt)

      Poista
  8. Erehtymisiä sattuu paremmissakin piireissä. Minäkin taidan olla luojani hätäinen kokeilu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalevi,
      Älähän nyt. Olet arvokas, aikaansaava ja rohkea ihminen. Luojalla ei kokeilukappaleita ole. Minä en usko sattumaan, vaan kaikella on tarkoituksensa. Omalla kohdallani myös tämäntalvisella jatkuvalla sairastamisella.

      Poista
  9. On kyllä kummaa, miten erehtymiset suorastaan kärttävät tilaisuuksia. Mutta aian, kun ollaan ihmisten kanssa tekemisissä ja ihmiset tekevät työtä, niin inhimillisten erehdysten vaara on olemassa.
    Sinulla on samanlaisia muistikuvia koulun lainastosta. Kolme kirjaa sai kerrallaan lainaksi.Käsityötunnilla myös luettiin kirjoja, yksi vuorollaan ääneen. Mieleeni jäi Laura Soiteen Satuja kirja ja siitä yksi pelottava satu, Vasta aikuisen löysin sen sadun ja luin sen uudelleen, enkä oikeastaan ihmettele, miksi lapsena satu pelotti. Google on ihmeellinen, sen avulla kirja löytyi.
    Kiitos - kävin maistelemassa angry birds kakkuasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aimarii,
      Erehtyminen on inhimillistä tietenkin. Miksi ne kasautuvat ryppäiksi, en tiedä.

      Meidän koulussa ei luettu käsityötunneilla. Hyvä idea muuten. Nykylasten pelot liittyvät enemmän liikkuvaan kuvaan kuin luettuihin satuihin.

      Vihainen lintu tuijottaa minua nykyään jokaisella kauppareissulla, milloin missäkin tuotteessa. Onneksi niitä vihreitä possujakin näkyy...

      Poista

Kommentoi sinäkin!