20. maaliskuuta 2013

Päikseen



Katsoin tänään 50-luvun mustavalkoista Suomea elokuvassa Kahden ladun poikki. Se kertoi kiertävistä tukkijätkistä, joita asutettiin ennen tukkikämppien aikaa taloissa. Nuoret komeat tukkijätkät saivat monen kylän ja talon sisäiset ihmissuhteet sekaisin. Jollakin sen ajan lentojätkistä saattoi olla soittopeli matkassa ja hetkessä pistettiin tuvan lattialla jalalla koreasti. Tuosta ajasta muistan äitini joskus kertoneen. Tosin hyvin vähän.

Maaseudulla oli ennen tapana järjestää perunannosto aina talkoilla. Olen sitä ikäluokkaa, joka sai ns. perunannostolomaa koulusta. Muistan vain yhden kerran olleeni naapurissa talkoissa. Ruuan siellä sai. Ja hyvän mielen, koska sääkin suosi. On sitä joskus joutunut nostamaan perunaa kädet kohmeessa tai vesisateella.

Tätini kertoi, miten hänen nuoruudessaan taloissa oli ollut tapana perunatalkoiden jälkeen järjestää tupatansseja. Parhaat talkoot hänen mielestään olivat olleet ehdottomasti Penttilässä. Ruokaa oli tarjolla koko yön. Kello viisi aamulla oli aamukahvit ja sen jälkeen talkoolaisten piti poistua. Varmaan ensin hiukan lepäämään ja sitten mahdollisesti seuraaviin talkoisiin. Samat talkoolaiset kiersivät talosta taloon ja loppuviikosta heitä tietenkin väsytti.

Täti kertoo pappani kehaisseen tanssineensa nuorena talkooviikolla viidet virsut puhki. Ja ahkera talkootanssija on tätikin ollut aikanaan. Äitinsä ei oikein hyväksynyt näitä nuortensa yöllisiä reissuja. Hän oli kasvattajana ankarampi kuin miehensä. Jos tädilleni oli sattunut jotakin ikävää, hän kääntyi aina ensin isänsä puoleen. Isä oli taitava sovittelija ja lempeällä huumorillaan sai asiat näyttämään usein paremmilta kuin ne itse asiassa olivat.

Nykyään tavallisimpia talkoita ovat taloyhtiöiden pihatalkoot. Verottajalla on sanansa sanottavana myös talkoista. Verohallinnon ohjeet talkootyön verotuksesta .

Entä onko aikapankkien tovi- vastikkeellinen pienpalveluiden tarjoaminen harmaata taloutta?
"Aikapankki on voittoa tavoittelematon, avoin, sitoutumaton, demokraattinen foorumi, jonka päätavoite on kehittää aikapankkeja, jotka toimivat kansainvälisesti tunnetun Timebanking-liikkeen periaatteiden mukaan. Suomen aikapankit toimivat osana Community Exchange Systems -verkostoa.
Suomen Aikapankkien verkkotorilla vaihdetaan palveluita aikaa vastaan. Periaatteena on, että kaikkien aika, työ ja avun tarve ovat yhtä arvokkaita."
Olisikin.

14 kommenttia:

  1. Ei tuo nietos ihan puhalla taida olla.

    Me kyllä saimme vapaata perunanpanoakin varten. Talosta tuli ruoka ja joskus taskurahaakin. Perunannostosta sain toisen rahallisen tienistini. Taisimme aina olla Eskelisen pellolla Valtimolla. Ensimmäisen rahapalkkani sain sokerijuurikkaan harventamisesta eteläisemmässä Suomessa. Olisiko ollut Janakkalassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalevi,
      "Nietos" on se uusi silta. Kuvassa näkyvä mies juoksi P-ranta S-salo -väliä edestakaisin aurinkoisena pakkasaamuna.

      Kyllä ennen kansakoulusta sai vapaapäivän viljanpuintiinkin, varmaankin aina töihin. Siihen aikaan en muista kenenkään edes kysyneen vapaata yhtä tai kahta rantalomaviikkoa varten. Itselleni oli aluksi vaikea käsittää täällä P-Savossa, että sorsanmetsästyksen alkaessa annettiin pojille vapaata lupalappua vastaan.

      Ensimmäiset rahapalkat ovat jääneet unohduksiin. Kotona ei viikkorahoja tunnettu, vaikka töitä tehtiin.

      Poista
  2. Tukkijätkien lisäksi myös metsäyhtiöiden muut työntekijät majoittuivat taloihin, kun tarvitsivat yösijaa. Äitini kotikylässä taloihin Pohjois-Savossa majoitettiin ainakin 1910- ja 1920-luvulla metsämiehiä, etenkin metsäpomoja, jotka kiersivät tarkastusmatkoillaan metsätyömaalta toiseen.

    Kansakoulussa saimme perunannostolomaa 1950-luvun alussa. Joskus saimme myös puolukanpoimintalomaa, eli meidän piti kerätä puolukoita koulun keittiöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olivia,
      Niin oli. Muistan lukeneeni metsäyhtiön tilan maanvuokraajan sopimuksissa tämänkin ehdon. Piti olla vierasvara tuohonkin tarkoitukseen. Nyt on yksityisyys niin tiukkaa, ettei toisten pihapiireihin edes uskalla astua. Valvontakamerat surraavat.

      Syksyinen puolukanpoimintaloma oli ankea huonona marjavuotena. Yhden kerran muistan vieneeni koululle punaherukoita, kun ei puolukoita löytynyt mistään. Punaherukoista tulee aivan hyvä vispattu marjapuuro.

      Poista
  3. Kavibn katsomassa linkkisi takana talkootyon verotuksia ja kylla taytyy sanoa etta asiat ovat moninmukaistuneet. Etta talkootyot voisivat olla harmaata taloutta (ja miksei, itse asiassa?) - en olisi koskaan tullut sita ajatelleeksi. Miksi minusta tuntuu etta asiat olivat yksinkertaisemmat ennen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hélène,
      Ainakin tuntuu, että asiat olivat ennen yksinkertaisempia. Niinhän sitä sanotaan tänä suurana työttömyyden aikana, että kyllä työtä riittää, vaan ei palkan maksajia. Harmaa talous puhuttaa nyt täällä kovasti kehitysministerin rikkeen vuoksi.

      Kuinka kauan riittää iloisia veronmaksajia, kun rikkaat koko ajan rikastuvat ja köyhät köyhtyvät? Meitä eläkeläisiäkin on hyvin paljon, mutta olemme kirjava joukko, jonka tavoitteet eivät ole yhteneväisiä.

      Poista
  4. Muistan olleeni parin sisarukseni kanssa perunannostossa isohkon talon pellolla. Jäi hyvä kuva siitä päivästä.
    Ruokailut, kahvitukset ja vieläpä seteli palkaksi.
    Setelin suuruutta en muista.
    Vanhin veljeni muisteli saaneensa luvan koulusta poissaoloon äidin pyykkipäivinä 1950-luvulla. Joutui olemaan lastenvahtina pienemmilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rosina,
      Pyykkipäivälupaa en koskaan pyytänyt, mutta olin kyllä rukiinleikkuussa ja puintipäivänä puimakoneen takimmaisena heittelemässä hangolla pahnoja ladon nurkkaa kohti. Se kävi kovin silmiin ja metelikin oli melkoinen.

      Rukiinleikkuussa halkesi vasen peukalo. Sirpillä. Se siitä sitten. Lapsi on aina lapsi.

      Rahapalkkaa ei koskaan maksettu.

      Poista
  5. Tuttua asiaa minullekin perunanosto- ja viljanpuintilomat. Myös marjoja kerättiin kouluun.
    Talkoista ei palkkaa maksettu, ruoka vain ja semmoisissa muistan olleeni. Jos maassa ei isompia veropetoksia tehdä, niin sitten verotettakoon talkoistakin. Jotenkin tämän maan verotus on pahasti pilessä, eikä taida nyt vasta puidussa riihessäkään paremmaksi muuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aimarii,
      Kovin kirkassilmäisiä ministereitä riihestä asteli median valokeilaan.

      Nyt pelätään radiouutisten mukaan verosuunnittelun lisääntymisestä. Sitähän on harrastettu koko ajan. Se on oikea taiteenlaji niille joilla olisi mistä verottaa ja sillä tavalla rakentaa yhteiskuntaamme.

      Aina löytyy veronkiertoporsaanreiät niitä kaipaaville. Muuttuuko mikään taaskaan, jää nähtäväksi. Nyt niitä työpaikkoja pitäisi alkaa kasvaa kuin sieniä sateella.

      Poista
  6. Perunannostolomalla oli oikeasti tarvetta varsinkin maaseudulla, missä pienestä pitäen osallistuttiin monenlaisiin töihin kukin voimiensa mukaan. Nykyään on kouluilla syyslomat perunannostolomien sijasta. Niiden tarkoituksena lienee ennemminkin antaa opettajille ja oppilaille mahdollisuus virkistyä ja levähtää hetkeksi koulutyöstä.
    Pihatalkoot ovat taloyhtiössämme olleet tosi suosittuja, joskin syystalkoissa huono sää on joskus harventanut väkeä. Paitsi, että piha-alue tulee talkoissa siistittyä, siellä on mahdollista tavata monta kivaa ihmistä. Uusien asukkaiden kannattaisi tulla mukaan, jos haluvat tutustua naapureihinsa. Kun työt on tehty, kokoonnutaan yhteen grillin luo nauttimaan makkaroita ja virvokkeita. Muuta palkkaa tuskin kukaan kaipaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laila,
      Talkoot olivat ehdoton edellytys saada ne perunat maasta ennen. Tarvittiin vikkeliä sormia, kun mitään perunannostokoneita ei ollut. Nyt elämme jo aikaa, että taitaa tulla pula kotimaisesta perunasta. Ne ovat muuten viime sadekesän ansiosta olleet liian isokokoisia, kuten sipulitkin.

      Talkooinnostus nykyään on talokohtaista. Jos asiat sujuvat yhtiöissä luonnikkaasti kaiken kaikkiaan, talkoissakin on mukavaa. Uudet asukkaat pitää kutsua mukaan eikä odottaa, että he omaehtoisesti tulevat. Kutsun kautta he tuntevat itsensä tervetulleiksi.

      Hyvää viikonloppua!

      Poista
  7. Mie satuin (sinäkin päivänä) kutomaan sukkia ja katsoin samalla tuota mustavalkoelokuvaa. Minua häiritsi kovasti, kun yleensä sankarin roolissa ollut Rautavaara oli laitettu ihan rontin miehen rooliin.
    -Ja hänelle oli laitettu viikset! =)



    Sää voitit muutes sen Paperilyhtyjä-runokirjan blogisivuillani olleessa arvonnasta. Ole hyvä ja onnea. =)




    Laitatko miulle postitustietoja niin lähetän runokirjan uuteen kotiinsa? =)

    unareinman@gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Una,
      Sattumalta minäkin sitä katsoin. Jäin katsomaan sitä aiheen tuttuuden vuoksi. En antanut mainitsemasi asian häiritä. Vanhoja mv-filmejä on mukava katsoa ajankuvina. Niissä ei yleensä ole liikaa toimintaa eikä tehosteita eikä ääntä. Taidan olla vanha. :)

      Olipa mukava yllätys odottamassa täällä näin hiljaisen viikon aluksi. Suuret kiitokset!

      Poista

Kommentoi sinäkin!