12. helmikuuta 2013

Tyhmyydestä sakotetaan

 
Ennen lukioaikaa en ollut kuullutkaan slalom-suksista. Tuota sanaa silloin käytettiin. Muutamalla rinnakkaisluokkalaisella muistan olleen sellaiset. Pitkävuoren laskettelukeskus oli juuri valmistunut. Tavallisilla suksilla sinne ei kuitenkaan ollut menemistä.

Näin laskiaisena nousee mieleeni muisto, mikä ei todennäköisesti liity edes laskiaiseen, mutta mäenlaskuun kylläkin. Ehkä oli kyse ko. keskuksen avajaisista. Olisin tietenkin voinut vain sivusta ihmetellä mutkamäenlaskua. En muista, olinko ainoa, joka ei ymmärtänyt, että rinne olisi vaarallinen laskettava ilman jarrutusmahdollisuutta.  Ei ollut pulkkaa eikä kelkkaa. Ehkä olisi ollut vuokrattavia välineitä, mutta ei ollut rahaa. Oli vain aaltopahvipaloja.


Sellaisen päälle istahdin tyhmyyksissäni ja annoin mennä. Vauhti kiihtyi kiihtymistään. Kädeni pitivät kouristuksenomaisesti kiinni pahvin reunoista, koska kumpuileva rinne sai aikaan pyörimisliikkeen ja jarrutusyritykseni pahvin ja kenkien avulla vain nostattivat irtolunta. Hengitys salpautui kauhusta ja lumi tunkeutui vaatteiden sisälle. Ei ollut keksitty vielä näitä nykyajan kaikelta pahalta suojaavia teknisiä ulkoiluvaatteita. Onneksi ei käynyt sen hullummin. Hävetti. Ehkä tässä on perimmäinen syy siihen, etten ole koskaan laskettelusuksia jalkaani edes kokeillut.


Selkävaivaisena tämäkin muisto on noussut mieleen. Puolipökerryksissä palasin opiskelijakortteeriini enkä edes muista, uskalsinko kertoa, mitä tietämättömyys fysiikan laeista oli kielilinjalaiselle teettänyt.

Liukasta laskiaista kaikille, mutta älkää missään tapauksessa tehkö niin kuin minä tein. Ellette omista kunnollisia välineitä, pysykää kotona ja syökää vaikka laskiaispullia.

16 kommenttia:

  1. Liisa, neuvoasi tuli noudatettua. : ) Oli silti ihan mukava laskiaispäivä. Toivottavasti Sinullakin! Slalomia en ole koskaan kokeilut minäkään, lapsena maalla kasvaneena en sellaisesta tiennytkään ennen kuin muutin kaupunkiin. Siinä vaiheessa riitti hiihto ja luistelu. Vanhintani, tytärtä, opetti laskettelemaan kummitätinsä, joka asui laskettelurinteen vieressä. Hän löysi laskettelun iloan ja riemun - ja taidon. Poika laski, kun pakko oli, kerran yläasteella mäen puolesta välistä. Se riitti laskettelusta. Korkean paikan kammo vaivasi. Vaivasi tosin luokkatovereitaankin, jotka eivät olleet sen urheampia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laila,
      Enää ei taideta juuri käyttää tuota sanaa. Lapset ovat kyllä saaneet kokeilla niin tavallista hiihtoa kuin lasketteluakin. Toiset pitävät vauhdista, toiset eivät.

      Mukavaa, että keksivät aina uusia liikuntalajeja. Puijon tavallisetkin ladut vaativat melkein syöksylaskijan taitoja. Nyt minusta tuntuu siltä, kun en enää pääse niitä hiihtelemään.

      Poista
  2. Aaltopahvipalat ovat tuttuja opiskeluajoilta. Jänishousuna pelkäsin kuitenkin jopa Kaivopuiston liukumäkiä. Iän myötä olen tyytynyt viettämään laskiaistiistaita laskiaispullaa nauttien. Liukasta laskiaista sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olivia,
      Silloin ei tainnut olla vielä muovisia jätesäkkejä tai ostoskasseja. Niilläkin on laskettu mäkeä. Oma laskiainen meni hiljalleen satavaa lunta kolaillen. Hyötyliikuntaa.

      Poista
  3. Muistan myös aaltopahvipalat :), niillä oli ihan hyvä laskeskella yksin ja porukassa, vaikkakin ne hajosi helposti, eikä pelottanut :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annele,
      Nykyään on monenlaisia liukureita, pulkkia, kelkkoja, stigoja, lautoja jne. Keväthankiaisilla pystyi kyllä laskemaan isolla kelkallakin. On meillä muuten ns. rattikelkka, joka sekin on jo melko vanha.

      Poista
  4. Kyllä minäkin olen pahvin palasilla mäkeä laskenut, myös oikeilla laskettelusuksilla. Itse asiassa tykkään laskettelusta, tosin nyt jo viime vuosina olen käynyt vain muutamat kerran rinteissä.
    Laskiaisena hiihtelin hissukseen metsässä omia latujani. Hiljainen metsä on niin hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aimarii,
      Hiljainen metsä on parasta.

      Laskettelu on hyvä kuntoilulaji niille, jotka sen hallitsevat. Minkä nuorena (ja terveenä) oppii, sen vanhana taitaa.

      Hyvää ystävänpäivää!

      Poista
  5. Laskiaispullamme ovat litteat, eli syomme lettyja; lumessa ei pysty laskettelemaan, silla taalla on satanut vain vetta, sita kuitenkin enemman kuin tarpeeksi.

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Hélène,
      Niin meilläkin lapsena oli: hernesoppaa ja pannukakkua. Pulla oli aina letitetty pitkoiksi, joista sai kerrallaan vain yhden viipaleen.

      Poista
  7. Olen kyllä käynyt Mäntän Kaipolassa, mutta en mäkeä laskemassa. Joka vuosi tulen ostaneeksi laskiaispullan voidakseni todeta, että yäk.

    VastaaPoista
  8. Vastaukset
    1. Kalevi,
      Laskiaispullat ja viipurinrinkelit ovat alkaneet maistua liian makeilta, joten tänä vuonna molemmat jäivät väliin. Nykyisin tulee leivotuksi liian harvoin. Letitettyjä pitkoja ei ollenkaan.

      Pari vuotta sitten kävin pitkästä aikaa Jämsässä. Koko paikkakunta jäi vieraaksi koululaiselle. Muistan vain keskustan ja Kaipolan. Tuolloin rakennettiin uusi linja-autoasema. En tiedä, onko sekään enää samassa paikassa.

      Poista
  9. Liisa, hyvää ystävänpäivää! Vielähän sitä on muutama tunti jäljellä. Paitsi että eikös kaikki päivät voisi olla ystävänpäiviä!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laila,
      Kiitos!
      Kaikki päivät ovat ystävänpäiviä. Tämä Wanhojen päiväkin on. Siihen liittyy paljon muistoja.

      Poista

Kommentoi sinäkin!